Onni

Kesä tuli ja nyt se kuulemma taas menee. Tervetuloa yöpakkaset, vesisade ja ankeat aamut. Näistä kesähetkistä on otettu kaikki ilo irti. Anteeksi kaverit, jotka olette yrittäneet soitella. Olen ollut pihalla. Kirjaimellisesti ja vailla puhelinta. Anteeksi ope, ne rästitehtävät valmistuu ihan just kohta. Tietokoneen näyttö näkyy niin älyttömän heikosti kirkkaassa auringossa. Etenkin silloin, kun se on kotioven sisäpuolella ja minä en.

Jyväskylän satamassa on kaupunkikesä parhaimmillaan. Ihmisiä ja mangosorbettia. Jälkimmäisen löydyttyä ei ole tarvinnut jätskijonossa enää valintaa miettiä. Kiitos N. Addiktoiduin kerrasta.

Tässä kaupungissa on paljon hienoja juttuja löydettäväksi. Neljä tuntia turistina kotinurkilla, muutama sata valokuvaa työtarpeisiin ja kolme mainiota taukopaikkaa. Kiinnostava uutuus jäi vielä odottamaan seuraavaa retkeä.

Kesän soittolistakin on jyväskyläläisväritteinen.

Niin monta unelmaa,
ei tiedä uskaltaako koettaa siipiänsä
vai jäädä turvalliseen syliin.
On niin hyvä olla tässä,
mutta uusi odottaa.
On aika mennä kohti taivaanrantaa.

Luota vaan, sua kyllä kannetaan.
Älä turhaan murheita kanna,
on silloin raskasta taivaltaa.
Luota vaan, kyllä siivet sua kantaa. 
Ja jos sä polulla kompastut,
sut kyllä nostetaan.
Siis luota vaan.

Aikainen kesä vei tehot, mutta sielu on levännyt. Ehkä työtkin alkavat sujua taas yöpakkasten myötä.