Armo

Kyynelhermoni saa osuman, kun näen varkki- ja teini-ikäisten palvovan täysillä Jumalaa. Aito Jumalan edessä oleminen on pyhä ja puhdas hetki. Pumppaus ja pakkopomppiminen ärsyttää, tarkoitukseton hokeminen turhauttaa. Mutta kun nuoruuden vimma ja paatos kääntyy levolliseksi - vaikka hyvinkin energiseksi - kiitokseksi ja anomiseksi Isän edessä. Silloin tulee kyynel.

Viikonloppuna sain iloita mukana, kun 95 Fifteen-leiriläistä juhli leirin päättymistä ja 38 heistä myös kastettaan. Vaikuttuneena seurasin kameran linssin läpi sitä uskoa ja luottamusta, mitä leiriviikko oli vahvistanut junnuissa. Hiljaa siunasin nuorten paluuta arkeen, jossa hengellinen tukiverkko voi olla ohut ja etäinen.

Kyyninen lukija vetää tässä vaiheessa esiin manipulaatio- tai nuoruusjatyhmyys-kortin. Mun on vaan vaikea keksiä parempaa paikkaa, missä toivoisin rakkaiden varkkien ja teinien viettävän aikaansa. Ikuinen Sana ei katoa, sanoivat lööpit siitä mitä tahansa. Uskon, että noista hetkistä saa elämään sellaista pohjaa ja potkua, joka kantaa kotona, koulussa ja harrastuksissa. Ikuinen rakkaus vapauttaa elämään ihan oikeasti vapaata, aitoa ja iloista arkea lähimmäisten keskellä.


Elämäni heitän nyt sun käsiisi 
tiedän Sä annoit kaikkesi 
Kun muu katoaa 
mä tanssia saan luonas 
Missä rakkaus kestää aina