sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Tehostartti.

Kaksi kuiskausta samana yönä. Tämähän menee villiksi.

Oli pääsiäinen ja vappu ja erilaiset maisemat. Vilaus Afrikkaa ja hännättömiä apinoita, fish & chips, palmuja ja palaneita niskoja, kotimaista mahatautia ja paikallisia kauppakeskuksia, rantakatuja ja vuoristoteitä, suuri auto ja rauhallinen kuski, asunto merinäköalalla ja uimalämmin merivesi, kookosjugurttia ja pipaksia, aurinkoa ja rentoilua. Loma ja perhe.





Luojan luoma kauneus ja moninaisuus.

Kiitollisuus - ja parantumaton matkakuume...

Vaiheita.

On vaiheita, jolloin ajatus ei etene. Koko ajan tapahtuu, mutta pään sisällä on hiljaista. Sitten ajatukset alkavat vähitellen itää, mutta eivät vielä selviydy pään ulkopuolella. Hetken kehityttyään ne jo pulpahtelevat suusta ulos, mutta eivät vieläkään taivu kirjalliseen muotoon. Kun ne lopulta ovat saaneet sekä sisältöä että ulkokuorta, syke onkin jo niin kiivas, että niitä ei enää ehdi kirjoittaa tai osaa ajatella riittävän valmiiksi.

Jotain tällaista on käynyt tämän bloginkin kanssa. Kevät kaikkine vaiheineen on ollut ihan positiivinen, vaikkakin hetkittäin hiukan liikaa kalenteriin ja muistutuksiin sidottu. Ajatuksia on juossut pään läpi paljon. Hetkittäin on tullut jopa aavistuksia kuningasideoista, jotka sitten ovat kuitenkin painuneet jonnekin. Kehittymään kenties, palatakseen toivottavasti. On kuitenkin ollut vaiheita, joista ei ole voinut kirjoittaa. Jaksanut kirjoittaa. Halunnut. Saanut. Osannut. Ehtinyt. Viitsinyt... Tarpeeksi kauan kun menee, asiat menettävät kiinnostavuutensa ja ajankohtaisuutensa kirjoittajalle. Vanhentuneet ajatukset palautuvat hautumaan, ehkä joku niistä joskus kierrätetään uusiokäyttöön.

Pää on jo hiukan täyttynyt sanoista, joten ehkä uusi alku taas koittaa. Toisaalle jo muutaman sanan pulpautin. Suosittelen kuitenkin syötteenlukijan käyttöönottoa tai sähköpostiseurannan aloittamista, ettei tarvitse käydä turhaan kurkkimassa ;)

maanantai 3. tammikuuta 2011

Arkeen.

Vuosi vaihtui ja arki alkaa ihan oikeasti aamulla. Varsinainen joululoma oli lyhyt, mutta rouva sai jatkettua lomatunnelmaa tekemällä viime viikon työt kotisohvalta. Herralle ei moista armoa suotu ja paluu arkeen oli paitsi nopea, myös työntäyteinen.

Jouluhan oli lyhyt, mutta silti mukava ja rento. Valokuvia ei jaksettu ottaa, mutta jos niitä olisi, niissä näkyisi nopeasti vilahtelevia
pelikortteja, pakkassäätä, hyvää ruokaa ja läheisiä ihmisiä. Perusjoulu siis, hyvällä tavalla.

Ehdimme nauttia sekä savolaisesta joulusta savusaunoineen että keskisuomalaisesta versiosta, jossa menoa tahdittivat iloisesti niin suvun nuorin tulokas kuin ne kaksi edellistä, jo varkki- (eli murkku-) ikään ehtineet. Valvomiskisan taisi (vanhempiensa kannalta hyvin valitettavasti) voittaa joukon nuorin, murkkujen uhosta huolimatta...


Välipäivissä on jotain äärimmäisen rauhoittavaa, vaikka joulutunnelma tänä vuonna tuntuikin jo tapaninpäivänä melkein hävinneen. Oli silloinkin vielä leppoisaa, rentoa ja vapaata, ei vaan meinannut muistaa, että on edelleen joulu... Toisaalta edes tiistaina alkanut työnteko ei täysin
karistellut sitä illuusiota, että loma jatkuu - jos nyt ei loputtomiin, niin ainakin aika pitkään. Liekö ollut lähipiirin opettajien vaikutusta, jotka pariin kertaan hehkuttelivat erityispitkiä joululomiaan... Haukkalanrannan ja Keltinmäen videovuokraamot palvelivat onneksi hyvin ja lomaharhassa elänyt yökukkuja sai aikansa kulumaan rattoisasti. Aamun käsite on tosin siinä samalla saanut hieman uusia ulottuvuuksia... (Toteaa kirjoittaja huomisaamua peläten ;)

Loman ehdoton bonus on aina aika perheen ja ystävien kanssa. Sosiaalisesti lähes kuolleen syksyn jälkeen nuo hetket olivat luksusta, josta toivottavasti kevään kuluessa ei tarvitse taas ainoastaan haaveilla. Luksus kuvaa hyvin myös tätä lomanpäättäjäisiltaa, joka vietettiin hyvässä seurassa pitsaa syöden, Bondin sielunmaailmaan perehtyen (löytyi syitä ja seurauksia) ja vielä lopuksi muutamat pelikortit rikkoen. Tästä on hyvä lähteä arkeen.

...Etenkin, kun ensimmäinen työviikko on kolmen päivän mittainen. Just hyvä niin.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Katsaus.

Blogitraditioon näyttää kuuluvan kurkistus menneeseen vuoteen ja kooste kiinnostavimmista jutuista. Koska blogimme on ollut pelkkiä kurkistuksia ja koosteita tähänkin asti, keskitytään viimeiseen kahteen kuukauteen, jotka ovat vielä tänne tiivistämättä.

Koko vuotta on leimannut jonkunlainen kummallinen kiireen tunne. Ei sellainen, etteikö mitään koskaan ehtisi tehdä. Ennemminkin sellainen, ettei viitsi tehdä mitään ylimääräistä. Hektisten hetkien vastapainoksi on tarvittu totaalipysähtymisiä. Rouva on katsonut lukemattoman määrän elokuvia ja herra lukenut kasan kirjoja ja bongaillut paljon uutta musiikkia kuunneltavakseen. (Taiteen tuntemus ei ole kuitenkaan viimeöisen Trivial Pursuit -menestyksen perusteella vielä kovin merkittävästi lisääntynyt...)

Marraskuu alkoi Espanjan auringon alla. Seuranamme olivat eri puolilta läntistä Eurooppaa paikalle ajelleet ja lennelleet fidalaiset. Hyviä hetkiä yhdessä ja vielä parempia retkiä reilun 800 kilometrin verran omalla ajalla ;) Suosikiksemme nousi pieni ja kaunis Mijas Pueblo, joka ehdittiin viiden päivän aikana käydä katsomassa kolmessa eri valaistuksessa. Parhaalla, sillä kolmannella, reissulla unohtui tietenkin kamera majapaikkaan, mutta kuvia löytyy onneksi mukana olleen ystävän blogista.

Mijas I

Mijas I

Panoraama I

Mijas II

Mijas II

Mijas II

Mijas II (sama katu jhannan kuvissa iltavalaistuksessaan)

Mijas II

Panorama II

Taxi à la Mijas

Lähdettyämme Rincón de la Victoriasta ainakin kuusi kertaa länteen (jokainen tauko käytettiin hyväksi :) päätimme kerran suunnata myös itään. Nerjasta löytyi ranta, jossa seuralaisemme "kävivät uimassa" eli kastelivat nilkkansa uimapuku päällä... Koska Nerjasta ei löytynyt parkkipaikkaa (vaikka olimme jo hieman omaksuneet paikallista asennetta kieltomerkkejä kohtaan sekä katu-, piennar- ja piha-alueiden soveltavaa käyttöä), lähdimme etsimään pysäköintitilaa ja kivaa kahvilaa Frigilianasta. Kumpikin löytyi pienen etsimisen jälkeen. Frigiliana oli autenttisempi kuin Mijas ja ansaitsisi ehdottomasti myös tulla nähdyksi eri valaistuksissaan.

Nerja

Toisten mielestä rantakausi oli jo ohi?

Nerja

Frigiliana

Frigiliana

Sähkömiehetkin osaavat soveltaa.

Frigiliana

Frigiliana

Espanjan Aurinkorannikko yllätti positiivisesti ja rajoittuneet mielikuvat sankoista suomalaisjoukoista ja pelkästä rantaelämästä avartuivat. Uutta reissua samoille nurkille jo suunnitellaan. Ja ne lähettipäivät, nekin olivat hyvät ja antoisat. Oli kiva tavata työtovereita, joita yleensä näkee vain noin joka viides vuosi konferenssissa, ja tutustua kasvotusten niihin, joiden kanssa kommunikoi tavallisesti vain sähköpostin välityksellä. Itse tapahtumapaikka jäi meiltä kuvaamatta, mutta jälleen pelastaa ystävä. Kiitos jhanna! :)

Rincón de la Victoria

Rincón de la Victoria

Pari viikkoa Espanjan jälkeen havahduimme huomaamaan, että herra oli ollut heinäkuun puolenvälin jälkeen ensimmäisen kokonaisen viikon kotimaassa. Niitä viikkoja on nyt ollut jo monta ja ihmetykseksemme meillä ei edelleenkään ole yksiäkään lentoja hankittuna. Muutamat omat reissut on toki jo suunnitteilla, mutta herran toivomukset on kuultu ja työmatkat ovat toistaiseksi fillaroitavissa. Rouvankin työmatka on lumen ja jään sulettua jälleen mukavammin pyöräiltävissä, kun työpaikka muutti sijaintiaan rouvan vanhan työpaikan naapurustoon siihen taloon, jota ei saa enää kutsua matkapuhelinjätin entiseksi taloksi, vaan jolle uusi vuokranantaja on antanut uuden nasevan nimen, jota kukaan ei kuitenkaan tunne eli aina joutuu kuitenkin selittämään, että se on se entinen matkapuhelinjätin talo...

Johan tässä olikin koostetta, annetaan joululle oma tilansa.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Yhteys.

Ota kuusi erilaista yksilöä, sekoittele niitä hetken aikaa, kostuta kahvilla ja kokiksella, vahvista koostumusta pitsalla ja mausta tilkkasella (mielellään belgialaista) suklaata. Toista muutaman kerran ja laita sen jälkeen koko joukko hetkeksi hautumaan samaan lentokoneeseen. Kypsytä vielä viikon verran vieraalla maalla ja kas, olet osa Ymmärrystä Suurempaa Yhteyttä.

Sellainen oli tämän syksyn perinteinen Belgian retki. Hehkutus ei lakkaa viikkoihin.

Antwerpen

Antwerpen

Gent

Gent

Gent

Vuokrattiin pikkuauto.

Raamattukoulun nurkilta.

Bryssel

Reissun odotettu päätöshetki.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Syystunnelmia.

...luettavissa toisessakin blogissa.

Suuria hetkiä.

Loppukesään mahtui herran työretkien ohessa pari juhlahetkeä. Kesän lopussa herra luovutti avainkorttinsa ja lyhensi tutkintonimikkeensä kahteen kirjaimeen. Lähipiiri piti huolen, ettei aika käy pitkäksi jatkossakaan - välineitä on nyt kuin kovemmallakin kalamiehellä. Saaliista ei ole vielä havaintoja...

Oman kirjoituksensa ansaitsisi kesän huippukohta. Lyhyesti siitä on mahdotonta sanoa mitään. Paitsi ehkä tämä: Magnificent.

I was born, I was born to sing for you
I didn't have a choice but to lift you up
And sing whatever song you wanted me to
I give you back my voice from the womb
My first cry, it was a joyful noise

Only love, only love can leave such a mark
But only love, only love can heal such a scar
Justified, till we die you and I will magnify
Magnificent, magnificent

perjantai 6. elokuuta 2010

Kesä.

Toukokuusta ne lämpimät päivät alkoivat. Vietimme onnekkaasti silloin helteiseksi luulemaamme viikonloppua Keuruulla innostavassa koulutuksessa. Upeaa jakamista, yhdessä oppimista ja kohtaamisia Korkeimman kanssa.

Lisää lämpöä ja onnellisia hetkiä tuonut kesä avattiin ja päätettiin lähivesillä hyvässä seurassa. Kesäkauden ohjelmassa oli paljon uusia aluevaltauksia. Ekonomi ja insinööri pääsivät kaltaistensa seuraan oppimaan uutta, näkivät staran (upea!) ja matkasivat uusiin maisemiin (suosittelemme!). Jossain välissä herra opetteli pysymään pinnalla ja liittyi elämänsä ensimmäisen kerran urheiluseuraan. Rouva puolestaan kävi viettämässä naisellisen vaaleanpunaisen viikonlopun keski-ikäisten naisten seurassa ja myöhemmin juhli teltassa iäkkäämpien naisten kanssa. Näistä vaaleanpunainen osuus oli ehkä äärimmäisintä urheutta vaativin aktiviteetti koko kesänä...

Loma loppui yhtäkkiä ja rouva jäi yksin nauttimaan hellesäistä, kun herra käskettiin
etelään, jossa onneksi töitä vauhdittavat kotimaata lämpimämmät säät...

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Voittoja.





Keltaisen pelko on voitettu. Narsissit ovatkin ihan kivoja ja keväisiä, jopa suorastaan kauniita oikeat purkit löytäessään. Rakkaan edesmenneen isoäidin kutoma pellavaliinakin löysi paikkansa ja ilahdutti pääsiäispöydässä. Arjen tultua liina pakattiin odottamaan seuraavaa arvoistaan tilannetta, suojaan aamulehden tuoreelta musteelta, insinöörin kahvikupeilta ja yleensäkin kaikelta siltä, miltä se saatiin neljä päivää suojeltua puhtaana :)



Perheen suurin ruokakriisi on voitettu. Herra sai kahtena päivänä peräkkäin pihvinsä mediumina. No, toinen oli ehkä medium + ja toinen kypsä -. Parempia kuitenkin kuin rouvan yleensä suosimat taatusti kypsät lihat... Tyytyväinen oli myös rouva, kun paistoi omalle lautaselleen päätyneitä pihvejä reilusti tupla-ajan ja sai haluamansa kypsyysasteen, joka lienee luokkaa kypsä +++. ...Tai no, laitetaan siihen vielä pari plussaa lisää ;)





Rästejä on voitettu. Herra sai toiseksi viimeisen tenttinsä läpi ja viimeisen kurssin suorittaminen on jo hyvässä vauhdissa. Myös lopputyö etenee hyvää tahtia kohti pian koittavaa palautuspäivää. Rouvan rästeistä osa on tehty ja loput jäivät odottamaan arkea. Loman kunniaksi rouva suuntasi täyden huomionsa lukemattomien lehtien pinoon ja digiboksilla katsojaansa odottaneisiin tallennuksiin.





Talvi on voitettu. Kotipihan upeita hankia on jo ikävä, eikä loska ja harmaus ilahduta. Kevään merkit kuitenkin lämmittävät - ihan konkreettisesti. Sopivassa auringonpaisteessa etupihalla on jo ihan kesätunnelmat, pihakalusteet otetaan esiin ensitilassa. Kevääseen tosin liittyy myös ikäviä lieveilmiöitä - eilisen päästäishavainnon jälkeen ulko-ovea ei enää jätetä vahtimatta auki. Rouva ei kaipaa yhtään siimahäntäistä kotieläintä, eikä siimahännätöntäkään...


...Ja mikä tärkeintä - kuolema on voitettu!

We were the reason that He gave His life
We were the reason that He suffered and died
To a world that was lost He gave all He could give
To show us the reason to live

Avalon: We Are The Reason
(
Hier met nederlandse ondertitels by David Meece - herran pääsiäisenä uudelleen löytämä menneiden vuosien suosikki... :)

Not because of who I am,
But because of what You've done.
Not because of what I've done,
But because of who You are.

Casting Crowns: Who am I

maanantai 25. tammikuuta 2010

Väliaikatietoja.

Tuli palautetta: "Se teidän blogi on kiva, mutta voisitte kyllä taas jo kirjoittaa jotain. Teillä on vieläkin siellä se jouluposti uusimpana...". Ei auttanut, vaikka totesin kuivasti kyseen olevan kyllä joulun jälkeen kirjoitetusta postista. "No se kuitenkin alkaa joulujutuilla." Kiitos palautteesta. Tässä siis uusi viesti, joka tämäkin nyt sitten alkoi joulujutuilla :)

Jatketaan ajassa väärään suuntaan... Kuka kertoisi, mihin viime syksy hävisi? Tai tämä tammikuu? Onko todellakin niin, että ajan kulku kiihtyy iän lisääntyessä. Ehkä Jumala siksi loi ihmisen ruumiiltaan rapistuvaksi - taivaallinen turva-automaatio varmistaa, ettei vauhti pääse kiihtymään loputtomiin ja sinkoamaan lopulta meitä jollekin ekstraterrestriaalille kiertoradalle. Aikatauluissa pysyminen on välillä haaste, onneksi monet deadlinet eivät ole ihan nimensä mukaisia kuolemanlinjoja, eikä myöhästelystä aiheutuvaan nolostumiseen ja ajoittaiseen häpeäänkään kenenkään elämä pääty.

Elämän armollisuudesta huolimatta elämme rästihommien siivoamisvaihetta. Pari juttua on jo kiritty kiinni ja pää touhuaa jo seuraavien parissa. Blogi päivittyy viisaammilla ajatuksilla, kunhan niistä on selvitty.