Koukussa?

Jälleen yksi päivä virtuaaliyhteisöelämää ohi. Edelleen jaksaa kiinnostaa, mitä ystävät kenties ovat päivittäneet profiileissaan. Tai miksi ihmeessä eivät ole päivittäneet. Ja voi niitä saamattomia, joilta puuttuu kuvakin vielä kokonaan. Olen siis koukussa?

Uskon hallitsevani edelleen naamakirjakäyttäytymistäni sen sijaan, että se hallitsisi minua. Tähän yksi vain vaimonsa olan yli kirjaa seuraava totesi, että jokainen alkoholisti uskoo voivansa hallita juomistaan. Olen siis holisti?

Aika näyttää. Nyt vain jatkan lapsenomaisella innolla etsien yhteyksiä nykyisin ja erityisesti niihin kauan sitten kadonneisiin kavereihin.

Yksi ystävä kirjoitti kirjaansa ilahduttavaa sarkastista pohdintaa aikuisten hiekkalaatikosta ja paluusta ala-asteen aikaiseen sosiaaliseen malliin. Ooksämunkaa ja kuka huudetaan viimeisenä joukkueeseen. Ehkäpä niin, mutta.

Entä jos onkin niin, että olenkin jo oikeasti aikuinen. Aikuista minääni ei haittaa, jos joku ei enää tunnista. Tai halua tunnistaa. Aikuinen minä ei määritä minuuttaan naamakirjan kaverilistan pituudella. Aikuinen minä asennoituu superlatiiviäänestyksiin aidon huolettomasti ja etäisesti. Aikuinen minä ei määritä minäkuvaansa niillä sanoilla, mitä minusta sanotaan. Eikä sillä, mitä jätetään sanomatta. Aikuinen minä ei nimeä ystäviään kirjan hottiksiksi tai vankilaan joutuviksi pahiksiksi, ainoastaan todennäköisiksi avaruusolioiksi ja sushin ylensyöjiksi.

Vinouttaako naamakirja silti maailmankuvaani? Vai onko sittenkin niin, että netissä on oikeasti elämää? Että The Real Life ei ole rajoitettu nettiyhteisön ulkopuolelle? Että vanhan säilyttäjien ihannoima Oikea Elämä ilman virtuaalimaailmaa ei olekaan ainoa sosiaalisesti hyväksytty ja oikea todellisuus? Että minun ei tarvitse edes miettiä koukuttumista tai naamakirjassa hengailun hyväksyttävyyttä? Että voin sielläkin elää kuten aina. Hänelle.

Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. Joh. 20:31

Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. 2 Kor. 5:15

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal 2:20

On kai siis tosiaan niin, että aikuisuus on hiipinyt elämään ja asettunut taloksi. Teiniys oli siis todellakin ohi menevä vaihe. Usko pois, teinix. ihQ d44.