En tiedä, oliko uuden taustakuvan valinta sittenkään onnistunut ratkaisu. Meinasin pudota epäergonomisesti säädetyltä tuoliltani, kun ne neljä leveää hymyä ja yksi aikuismaista tyyneyttä tavoitteleva hapannaama rävähtivät verkkokalvoille tänä aamuna. Lord, have mercy.
Toisaalta, kuva tekee kyllä tehtävänsä - ruutu on siitä lähtien ollut koko ajan täynnä jotain muuta. Vaikkakin nyt sitten tätä blogiruutua ja hetki sitten naamakirjaa ja sitä ennen sähköpostia... Kuva siis pakottaa hätäratkaisuihin. Pakko paeta todellisuutta.
Todellinen elämä jatkuu tänään viimeistään iltapäivällä, kun pomppuaskelin liikkuva ystävä askeltaa - tai siis hyppii - seurakseni keskustaan. Päivän taidan piileksiä reppanana täällä huoneessani, koska lähimmät työkaverit ovat messuamassa pääkaupungissa. Ei kai näin toisella työviikolla vielä sovi lähteä sotkemaan muiden lounasseurueiden sosiaalisia kuvioita...
Sitä paitsi, olenhan toki ennenkin syönyt lounaitani yksin. Terveisiä vaan entiselle lounasseurueelle, jolle tulee nälkä viimeistään kello 10.42 ja sitten ei ole enää minuuttiakaan aika hukattavaksi. Ei, vaikka olisin jo kääntymässä viimeisestä risteyksestä ruokalan pihaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti