Herran ensimmäiset sanat aamulla: "Nyt se kriisi sitten alkaa." Vaan vielä ei ole tarvittu silkkijakkua. Medusan sinetti tosin herätti pelottavan paljon ajatuksia herran päässä. Hädin tuskin malttoi tulla hissillä alakertaan. En uskalla edes ajatella, missä talon katoilla se kohta hyppii...
Ei juhlaa ilman ylensyöntiä. Arnold'sin äkkimakein ja suurin donitsi ei juurikaan herran menoa haitannut, mutta leffakarkit alkoivat kummasti hyydyttää tahtia kesken Vesilinnan herkkujen. Kenenkään oloa ei parantanut spurtti suoraan ruokapöydästä tornin huipulle kotikaupungin valoja ihmettelemään. Miksi, oi miksi piti?!
On muuten vaikea tajuta, miten muuan päätoimittaja on voinut Jyväskylässä ollessaan kirjoittaa legendaarisen veisun maailman valoista. Ei nimittäin näy niitä valoja vieläkään, ja tuskin tilanne sen värikkäämpi oli laulun syntymisen aikoihin... Kaunis tämä kaupunki kuitenkin on, ja ylhäältä katsoen ihmeen tasaisen näköinen. Miten se ei fillarilla kulkiessa kuitenkaan tunnu siltä?! :-o
Huomenna viemme blondin lähemmäksi siipiä, jotka lennättävät pulinapadan hetkeksi lämpimämmille nurkille. Ikävähän sitä kaikesta huolimatta tulee, mutta saavatpahan välillä muutkin suunvuoron... :P Suunnitelmissa on myös poikkeaminen niin sanotuissa esikartanoissa, joista piti palata uuden kirjahyllyn kera. Toisin taitaa kuitenkin käydä, hyllymetrikriteerit jäivät täyttymättä. Sinnittelemme siis edelleen kirjakasoinemme ja odotamme tulevaisuutta, jolloin hyllyssä kirjat olisivat vain vierekkäin.
Nyt on aika levon. Saapa nähdä, kuinka vahvasti Jason Bourne elää herran unissa ensi yönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti