torstai 23. elokuuta 2007

Ei kyyneltäkään.

Niin lähti blondi reippaasti matkaan kohti uusia ihmetyksen aiheita. Yritti turvatarkastukseen seinän läpi, mutta lopulta löytyi oikea reitti sinnekin. Jännitys oli silmin nähtävää ja hermostus korvin kuultavaa. Toisaalta kolmen tunnin ajomatkalla kuskin kannalta tuollainen takapenkiltä kaikuva taukoamaton, hyppelehtivä tarina on mukavaa - kuin selaisi läpi radiokanavia kuulematta yhtään tarinaa alusta loppuun.

Tärkeimmät mukana. Pillereiden laatua ei kukaan tiennyt.
Mitä lie Mama jemmannut pahan päivän varalle....


Blondi on tehokas tilankäyttäjä -
tässä korvatulpat ja niiden säilytyspussi...


Itävaltalaiset siivet jaksoivat kannatella ainakin kotiseuduilleen asti. Toivotaan, että blondi (yllättävän vähälukuisine) tavaroineen selviää myös jatkoyhteydestä. Vaan nyt täytyy lopettaa, koska blondi kielsi käyttämästä itseään tarinoidemme aiheena. Mikäli siis blogimme mykistyy, se johtuu uusien keskushenkilöiden etsintäprosessista. Odotellessasi voit vaikka kurkistaa Thaimaahan.

Me muuten palasimme kentältä kotiin lukuisten kirjahyllykauppojen kautta ja totesimme, että kansa ilmeisesti on siirtynyt lukemaan kirjansa sähköisessä muodossa. Ei nimittäin löydy enää kunnollisia kirjahyllyjä. Anpiliivapl. Nähtävästi kuitenkin ruotsalaiset yhä pitävät kirjoja arvossaan. Heja! Yksi mahdollinen vaihtoehto siis lopulta löytyi. Äntligen.

1 kommentti:

Heini kirjoitti...

näitä luin iltasaduiksi. ja koitan unohtaa satujen tosielämän vastineet...:) mutta kuitenkin. joutui välillä ihan nauramaan näiden juttujen sanoille ja muutenkin menneille.