Muuramessa oli tänään vihreää ja eläväistä. Kesäkurpitsatkin kasvavat etelässä hyvin. Samoin lapset. Eusebiina aikuistuu kovaa vauhtia. Maunon jutut paranevat aina vain. Mike is studying English. Irene ei sano opea opeksi, koska ope ei ole ope, vaan entinen ope on ope. Ja se saa kukkia. Siis se ope. Eipä saanut viime vuonna. Voi ihQd44 noita teinejä... :P Onneksi niillä on loistovanhemmat, joilla pinna venyy riittävästi, vaan ei rajattomasti. Hyväravinteinen kasvuympäristö tuo maaseudun mielipuolinen multa. Nostaisin hattua, jos sellainen olisi.
Vierailimme myös Keltinmäessä, jossa Elkku on asunut nelkussa. Vaan ei enää kauan. Jännä vaihe. Kansa kaikkoaa nurkiltamme. Yhdet muuttavat Kanadaan. Yksi lähti jo Laosiin. Toinen menee kohta pinkkinä postipakettina Thaimaahan. Sitten lähtee kolmas Meksikoon. Neljäs katosi juuri Nokialle... Onneksi joku on pysyvää. Me Kortepohjassa. 'Til the end of time? Kiitos Herralle virtuaaliviestimistä. Ei ne ikävää poista, mutta tekevät etäisyyksistä siedettävämpiä.
Ihminen on tuo herrakin (siis herra, ei Herra), joka juuri ilmoitti aloittavansa suureellisen elämänkriisin ensi keskiviikkona. Hyvä, että ilmoitti etukäteen. Osaan sitten varautua. Vielä kun kertoisi, miten aikoo oireilla, niin voisi pakata ensiapuvälineistön valmiiksi... Mikäli lisätietoja ei kuulu, on kai varauduttava kaikella mahdollisella hyppykepistä silkkijakkuun. Lord, have mercy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti