SuPo iskee.

Syksy on tullut. Ulkona sataa koko ajan vettä ja sisällä mietitään, mitä laittaisi päälleen SuPoon, että tarkenisi. Syysflunssakin ahdistelee edelleen. Yöt on levottomia ja päivät vaikeita. SuPoon pitää varustautua hyvin, ettei olo tästä pahene. Talvivaatteita en kuitenkaan taida vielä hakea esiin...

Liioittelua à la Kuittiska. YC 2005.

Istuimme eilen iltaa ystävien kanssa. Ystävyys on nykyisen hektisyyden keskellä aliarvostettu asia. On ilo voida puhua kiertelemättä ja suodattamatta niin ahdistuksista kuin ilonaiheista.

Kuulin muuten eilen kautta aikojen parhaan version Daavidista ja Goljatista. Lukijana(!) neljävuotias sankari. Kuulin myös, että varkkari-ikäinen voi pelätä jota kuta siksi, että sen jonkun on aina nähnyt vain puku päällä. Selvisi siis osasyy siihen, miksi puheenjohtaja ei käytä pukua. Jäämme odottelemaan kuitenkin polkkatukan paluuta...

Sitä ennen kaikki kansa SuPoon tutustumaan nuorisokulttuuriin. Tapaamisiin kahviteltassa :)

Pikkujoulut.

Koska Vesilinnan reissusta oli jo muutama päivä, päätimme tänään käydä testaamassa Helsinki-Vantaan lentokentälle juuri avatun Hiltonin illallistarjonnan. Mahtavia olivat tatit risotossa, lohi savuperunapedillä ja erityisesti se crème brûlée... Ah. Gourmet on toinen nimemme. Tällä viikolla. Arki koittaa heti huomenna, kun matka käy Piaton ja Ylistön linjastojen ääreen. Kassatätien iloinen "kakskolmeviis" saa ruoan siellä maistumaan ihmeen hyvältä :)

Kävimme siis vielä vilkuttamassa Tansaniaan ja Kanadaan lähteville. Saimmepa kerrankin vietettyä perinteisiä pikkujoulujamme hyvissä ajoin :) Ehkäpä vielä hiukan lähempänä aattoa kokoonnumme glögeinemme ja pipareinemme Skype-luuriemme ääreen ja tavoittelemme todellista joulufiilistä. Vaisun alun (liekö johtunut peräseinäjokisten poissaolosta...) jälkeen tunnelmaa kuitenkin riitti tänäänkin. Hiltonin väelle taisimme olla monella tapaa hyvä testi - kymmenen äänekästä aikuista ja kuusi virkeää lasta toivat varsinaisiin avajaisiinsa vasta valmistautuvaan massiivisen suureen ja skandinaavisen tyylikkääseen hotelliin hieman elämää ;)

Tomi Traktori pelasti vanhemmille hetken ruokarauhaa -
ja hovimestarin päivän?

Halausten ja vilkutusten jälkeen oli vain lähdettävä kohti autoa. Sydän meinasi särkyä, kun pikku-V marssi vielä perässämme ikkunaan asti vilkuttamaan... Kotimatka uuden ihQn kirjahyllyn vieressä takapenkillä istuen menikin ajatusten ja tunteiden mylläkässä. Kauan torjuttu todellisuus alkoi vähitellen painua tajuntaan ja haikeus muuttui kyyneliksi. Nyt jos koskaan latteuksille löytyi sijaa - taivaskin itki kanssamme... :'-( Onneksi sama Iskä on ystäviemme kanssa toisillakin mantereilla ja enkeleitäkin riittää jokaisen ison ja pienen matkustajan turvaksi.

Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä... Fil. 2:13-14

Ei kyyneltäkään.

Niin lähti blondi reippaasti matkaan kohti uusia ihmetyksen aiheita. Yritti turvatarkastukseen seinän läpi, mutta lopulta löytyi oikea reitti sinnekin. Jännitys oli silmin nähtävää ja hermostus korvin kuultavaa. Toisaalta kolmen tunnin ajomatkalla kuskin kannalta tuollainen takapenkiltä kaikuva taukoamaton, hyppelehtivä tarina on mukavaa - kuin selaisi läpi radiokanavia kuulematta yhtään tarinaa alusta loppuun.

Tärkeimmät mukana. Pillereiden laatua ei kukaan tiennyt.
Mitä lie Mama jemmannut pahan päivän varalle....

Blondi on tehokas tilankäyttäjä -
tässä korvatulpat ja niiden säilytyspussi...

Itävaltalaiset siivet jaksoivat kannatella ainakin kotiseuduilleen asti. Toivotaan, että blondi (yllättävän vähälukuisine) tavaroineen selviää myös jatkoyhteydestä. Vaan nyt täytyy lopettaa, koska blondi kielsi käyttämästä itseään tarinoidemme aiheena. Mikäli siis blogimme mykistyy, se johtuu uusien keskushenkilöiden etsintäprosessista. Odotellessasi voit vaikka kurkistaa Thaimaahan.

Me muuten palasimme kentältä kotiin lukuisten kirjahyllykauppojen kautta ja totesimme, että kansa ilmeisesti on siirtynyt lukemaan kirjansa sähköisessä muodossa. Ei nimittäin löydy enää kunnollisia kirjahyllyjä. Anpiliivapl. Nähtävästi kuitenkin ruotsalaiset yhä pitävät kirjoja arvossaan. Heja! Yksi mahdollinen vaihtoehto siis lopulta löytyi. Äntligen.

Missä kriisi?

Herran ensimmäiset sanat aamulla: "Nyt se kriisi sitten alkaa." Vaan vielä ei ole tarvittu silkkijakkua. Medusan sinetti tosin herätti pelottavan paljon ajatuksia herran päässä. Hädin tuskin malttoi tulla hissillä alakertaan. En uskalla edes ajatella, missä talon katoilla se kohta hyppii...

Ei juhlaa ilman ylensyöntiä. Arnold'sin äkkimakein ja suurin donitsi ei juurikaan herran menoa haitannut, mutta leffakarkit alkoivat kummasti hyydyttää tahtia kesken Vesilinnan herkkujen. Kenenkään oloa ei parantanut spurtti suoraan ruokapöydästä tornin huipulle kotikaupungin valoja ihmettelemään. Miksi, oi miksi piti?!

On muuten vaikea tajuta, miten muuan päätoimittaja on voinut Jyväskylässä ollessaan kirjoittaa legendaarisen veisun maailman valoista. Ei nimittäin näy niitä valoja vieläkään, ja tuskin tilanne sen värikkäämpi oli laulun syntymisen aikoihin... Kaunis tämä kaupunki kuitenkin on, ja ylhäältä katsoen ihmeen tasaisen näköinen. Miten se ei fillarilla kulkiessa kuitenkaan tunnu siltä?! :-o

Huomenna viemme blondin lähemmäksi siipiä, jotka lennättävät pulinapadan hetkeksi lämpimämmille nurkille. Ikävähän sitä kaikesta huolimatta tulee, mutta saavatpahan välillä muutkin suunvuoron... :P Suunnitelmissa on myös poikkeaminen niin sanotuissa esikartanoissa, joista piti palata uuden kirjahyllyn kera. Toisin taitaa kuitenkin käydä, hyllymetrikriteerit jäivät täyttymättä. Sinnittelemme siis edelleen kirjakasoinemme ja odotamme tulevaisuutta, jolloin hyllyssä kirjat olisivat vain vierekkäin.

Nyt on aika levon. Saapa nähdä, kuinka vahvasti Jason Bourne elää herran unissa ensi yönä.

Mökittää.

Tämäkö lie aikuistumisen merkki? Torstaina jo polttelee maa varpaiden alla ja mökin kuva siintää verkkokalvoilla... TGIF. Kohta on siis suunta Savon sydänmaille kirkkaiden vetten äärelle. Ah, ihanuus. Vettä - tuulen jäljiltä kylmää ja sekaista. Mutta avaraa vettä kuitenkin. Ja hiljaisuutta. Mitä nyt joutsenet haukkuu rannassa... Cygnus cygnus. Melekonen kansallislintu.

Loma mökillä oli työntäyteinen. Vaan nyt kun ei ole loma, voi mökillä kenties jopa lomailla?

Lepotauko.

Aikuistumisen merkkejä näkyi jo kesällä mökillä... Nuori kansa rakensi ja maalasi innokkaasti. Ja käyttäytyi asiallisesti. Seurani oli siis todella laadukasta. Just.

Meleko veleho.

Muajussille morsio?

Tässä blondin iloksi kuvia. Kun ei kuulemma blogi ole mikään blogi ilman niitä. Näiden jälkeen voinkin taas kirjoittaa pari juttua kuvattomana. Heh.

Ihmisiä.

Muuramessa oli tänään vihreää ja eläväistä. Kesäkurpitsatkin kasvavat etelässä hyvin. Samoin lapset. Eusebiina aikuistuu kovaa vauhtia. Maunon jutut paranevat aina vain. Mike is studying English. Irene ei sano opea opeksi, koska ope ei ole ope, vaan entinen ope on ope. Ja se saa kukkia. Siis se ope. Eipä saanut viime vuonna. Voi ihQd44 noita teinejä... :P Onneksi niillä on loistovanhemmat, joilla pinna venyy riittävästi, vaan ei rajattomasti. Hyväravinteinen kasvuympäristö tuo maaseudun mielipuolinen multa. Nostaisin hattua, jos sellainen olisi.

Vierailimme myös Keltinmäessä, jossa Elkku on asunut nelkussa. Vaan ei enää kauan. Jännä vaihe. Kansa kaikkoaa nurkiltamme. Yhdet muuttavat Kanadaan. Yksi lähti jo Laosiin. Toinen menee kohta pinkkinä postipakettina Thaimaahan. Sitten lähtee kolmas Meksikoon. Neljäs katosi juuri Nokialle... Onneksi joku on pysyvää. Me Kortepohjassa. 'Til the end of time? Kiitos Herralle virtuaaliviestimistä. Ei ne ikävää poista, mutta tekevät etäisyyksistä siedettävämpiä.

Ihminen on tuo herrakin (siis herra, ei Herra), joka juuri ilmoitti aloittavansa suureellisen elämänkriisin ensi keskiviikkona. Hyvä, että ilmoitti etukäteen. Osaan sitten varautua. Vielä kun kertoisi, miten aikoo oireilla, niin voisi pakata ensiapuvälineistön valmiiksi... Mikäli lisätietoja ei kuulu, on kai varauduttava kaikella mahdollisella hyppykepistä silkkijakkuun. Lord, have mercy...

Todella amazing.

Superviikonloppu meni siis ohi. Jo viikko sitten. Kiitollinen mieli jäi, ja väsynyt. Punapaitaiset levittäytyivät kaupunkiin palvelemaan iloiten. Ilo oli meidän puolellamme, mutta epäilemättä myös moni kaupunkilainen ja rallivieras ilahtui. Voitonjuhla oli myös vertaansa vailla. Ei itkuinen, vain sopivan haikea. Se oli todellinen Jumalan palvelus.

Melkein kaikki yhes koos. Kuvaajana Jani Salokangas.