Miksi ne laulaa, että kesä on lyhyt. Sehän alkoi jo. Salakavalasti liukuen saapui tähän viikkoon, eikä lähde pois ennen syksyn hämärää.
Tänään sen todeksi tajusi. Työmatkan varrelle olivat saapuneet kesätyöntekijät - lauma mustia ja valkoisia, joiden ansiosta ketokasvillisuus kukoistaa.
Töiden jälkeen piti jaksaa vielä kauppaan. Parkkipaikalla totesimme, että kesän eka käsjiätelö on tärkeämpää. Peruutimme pois vaivoin löydetystä ruudusta ja lähdimme etsimään uutta ruutua satamasta. Kesän lopullinen ote vahvistui, kun ensimmäisen kerran koskaan jono ulottui pihalle asti. Penkit olivat täynnä hymyileviä kasvoja ja pienet pojat kärkkyivät laiturin reunalla.
Kesän tunnistaa siitäkin, että yhtäkkiä huomaa rivissä asuvan muitakin. Nelijalkaiset jättävät tassunjälkiään oven edustalle ympäri vuoden, mutta kaksijalkaisia näkee vain kesäkuukausina. Nyt sitten melkein säikähtää, kun nurkan takaa ilmestyy ihan elävä ihminen. Tai kun naapuri pyöräilee ohi, eikä ainoastaan heilauta kättä, vaan myös hymyilee ja juttelee.
Olemme me kummallista kansaa. Kaivaudumme koloihimme koko pitkäksi talveksi ja kuoriudumme sieltä esiin iloitsemaan valosta kuin nuoret vasikat kesälaitumistaan. Vaan nautitaan nyt. Se on kuulkaas kesä. Let's have a party.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti