Koukussa?

Jälleen yksi päivä virtuaaliyhteisöelämää ohi. Edelleen jaksaa kiinnostaa, mitä ystävät kenties ovat päivittäneet profiileissaan. Tai miksi ihmeessä eivät ole päivittäneet. Ja voi niitä saamattomia, joilta puuttuu kuvakin vielä kokonaan. Olen siis koukussa?

Uskon hallitsevani edelleen naamakirjakäyttäytymistäni sen sijaan, että se hallitsisi minua. Tähän yksi vain vaimonsa olan yli kirjaa seuraava totesi, että jokainen alkoholisti uskoo voivansa hallita juomistaan. Olen siis holisti?

Aika näyttää. Nyt vain jatkan lapsenomaisella innolla etsien yhteyksiä nykyisin ja erityisesti niihin kauan sitten kadonneisiin kavereihin.

Yksi ystävä kirjoitti kirjaansa ilahduttavaa sarkastista pohdintaa aikuisten hiekkalaatikosta ja paluusta ala-asteen aikaiseen sosiaaliseen malliin. Ooksämunkaa ja kuka huudetaan viimeisenä joukkueeseen. Ehkäpä niin, mutta.

Entä jos onkin niin, että olenkin jo oikeasti aikuinen. Aikuista minääni ei haittaa, jos joku ei enää tunnista. Tai halua tunnistaa. Aikuinen minä ei määritä minuuttaan naamakirjan kaverilistan pituudella. Aikuinen minä asennoituu superlatiiviäänestyksiin aidon huolettomasti ja etäisesti. Aikuinen minä ei määritä minäkuvaansa niillä sanoilla, mitä minusta sanotaan. Eikä sillä, mitä jätetään sanomatta. Aikuinen minä ei nimeä ystäviään kirjan hottiksiksi tai vankilaan joutuviksi pahiksiksi, ainoastaan todennäköisiksi avaruusolioiksi ja sushin ylensyöjiksi.

Vinouttaako naamakirja silti maailmankuvaani? Vai onko sittenkin niin, että netissä on oikeasti elämää? Että The Real Life ei ole rajoitettu nettiyhteisön ulkopuolelle? Että vanhan säilyttäjien ihannoima Oikea Elämä ilman virtuaalimaailmaa ei olekaan ainoa sosiaalisesti hyväksytty ja oikea todellisuus? Että minun ei tarvitse edes miettiä koukuttumista tai naamakirjassa hengailun hyväksyttävyyttä? Että voin sielläkin elää kuten aina. Hänelle.

Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. Joh. 20:31

Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä. 2 Kor. 5:15

Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Gal 2:20

On kai siis tosiaan niin, että aikuisuus on hiipinyt elämään ja asettunut taloksi. Teiniys oli siis todellakin ohi menevä vaihe. Usko pois, teinix. ihQ d44.

Eiiiih.

En tiedä, oliko uuden taustakuvan valinta sittenkään onnistunut ratkaisu. Meinasin pudota epäergonomisesti säädetyltä tuoliltani, kun ne neljä leveää hymyä ja yksi aikuismaista tyyneyttä tavoitteleva hapannaama rävähtivät verkkokalvoille tänä aamuna. Lord, have mercy.

Toisaalta, kuva tekee kyllä tehtävänsä - ruutu on siitä lähtien ollut koko ajan täynnä jotain muuta. Vaikkakin nyt sitten tätä blogiruutua ja hetki sitten naamakirjaa ja sitä ennen sähköpostia... Kuva siis pakottaa hätäratkaisuihin. Pakko paeta todellisuutta.

Todellinen elämä jatkuu tänään viimeistään iltapäivällä, kun pomppuaskelin liikkuva ystävä askeltaa - tai siis hyppii - seurakseni keskustaan. Päivän taidan piileksiä reppanana täällä huoneessani, koska lähimmät työkaverit ovat messuamassa pääkaupungissa. Ei kai näin toisella työviikolla vielä sovi lähteä sotkemaan muiden lounasseurueiden sosiaalisia kuvioita...

Sitä paitsi, olenhan toki ennenkin syönyt lounaitani yksin. Terveisiä vaan entiselle lounasseurueelle, jolle tulee nälkä viimeistään kello 10.42 ja sitten ei ole enää minuuttiakaan aika hukattavaksi. Ei, vaikka olisin jo kääntymässä viimeisestä risteyksestä ruokalan pihaan...

Lisää ystäviä.

Jatkoa eiliselle. Jotta muistaisin arjen todellisuuden. Jotta muistaisin ystävät. Ja ystäviä. Jotta muistaisin totuuden. Jotta muistaisin hyviä syitä, miksi pysyä poissa kaupungilta. Jotta muistaisin, miksi töissä onkin itse asiassa ihan mukavaa. Jotta muistaisin, miksi ruudulla kannattaa aina olla varmuuden vuoksi useampi dokumentti auki.

Ja muita hyviä syitä. Paljon.

Sille, että viisi virkeää ystävää saivat iloiset naamataulunsa tietokoneeni ruudulle taustakuvaksi. Tässä kuva teillekin. Jakakaa iloni :D

ILOsanomaa Eurooppaan ;)

Friends forever?

Blogi hiljeni hetkeksi. Jäi reppana kakkoseksi naamakirjalle. Anteeksi, rakas päiväkirja...

Pari iltaa on kulunut virtuaalimaailmassa ystäväpiiriä laajentaen ja kamujen seinille kirjoitellen. Käsin kirjoitetuilla ja etanapostissa lähetetyillä kirjeillä ja korteilla on edelleen vahva sija sydämessäni. Puolustan silti täysin näitä virtuaalisysteemejä. Silloin kun arki ei anna rauhaa ja ajatukset hortoilevat, naamakirjakin on mainio apuväline ystävyyksien ja tuttavuuksien ylläpitämiseen. Tänäänkin iltani on ollut täynnä lapsenomaista riemua, kun hakukone on löytänyt naamakirjan sivuilta monia jo kadonneiksi luultuja kavereita ja välittänyt viestejä puolin ja toisin.

Lappajärven veikot Riian yössä - ruokaravintolan ikkunan alla.
Toisinaan ystävien kohtaaminen ainoastaan virtuaalisesti
tuntuu ihan erityisen hyvältä idealta...

Sosiaalinen piirini on tänään laajentunut myös ilman tietokoneita. Sain tänään uuden työhuoneen, jonne hain kaksi kynää, pinon muistilappuja, kourallisen klemmareita, nitojan ja teippikoneen. Nyt siellä tuntuukin jo kotoisammalta :) Vielä aion eroon ikkunassa roikkuvista kuluneista ja ryppyisistä pelargoniaverhoista, sikäli kun kämppikselleni moinen sisustusreformi sopii. Kämppis muuttaa sisään keskiviikkona, huomenna saan siis elellä omassa rauhassani. Ylihuomenna alkaa sitten tuolien kolistelu kapoisessa toimistossamme. Paljon kuitenkin pelastaa ikkunan näkymä - Schaumannin linnan tiilikatto, pala Jyväsjärveä sekä ruskan värittämät metsäiset rinteet.Nyt hyvää yötä - jotta ehdin vielä tsekata uusimmat aktiviteetit naamakirjasta... :P

Btw, huomenna on tulossa jännittävä ilta... Mielenkiinnolla odotan, miten nuoret ottavat pastoriehdotuksen vastaan. Asiaa saa kommentoida tännekin heti keskiviikkoaamusta alkaen. Kaikki palaute on tervetullutta.

Merten jakaja Pomona.

Kävin eilen tutustumassa tehtäviin ja ihmisiin. Paljon nimiä ja naamoja. Esittäydyn varmaan ensi viikolla vahingossa uudestaan samoille ihmisille... :) Tulevan kämppiksenkin tapasin, vaikutti lupaavalta. Hän haluaa itseään kutsuttavan Janeksi ja työhuoneeseen on luvassa viidakkotunnelmaa. Tuli ihan yksi hyppien ja pomppien liikkuva entinen työkaveri mieleen... :P Tosin entiset työkaverit on myös nykyisiä ja tulevana talvena Piatossa pidettyjen kahvipalavereiden määrää voi vain arvailla.

Eilinen päivä oli silmien avautumista. Viimeiset viisisataa metriä ennen parkkipaikkaa olivat melkoista puhuttelua. Enää en epäile, ettenkö olisi oikeassa paikassa. Silmät avautuivat, kun juuri oikeaan aikaan alkoi soida laulu 'Oceans will part'. Melkoinen "sattuma"... ;) Olen siis kiitollinen ja odotan innolla, mitä uudet kuviot tuovat tullessaan. Hauskaa sekin, että ystävä vuosien takaa onkin nyt taas yllättäen töissä saman käytävän varrella.

Siltä käytävältä löytyy kuulemma vastaus lähes kaikkeen, mitä elämässä tarvitsee tietää. Työkavereina on esimerkiksi filosofi, psykologeja, erityispedagogeja ja lajintuntemukseen erikoistunut biologi. Ehkäpä minä - Pomon armosta - voin olla kertomassa siellä jostain muustakin kuin johtamisesta.

If my heart has grown cold
There Your love will unfold
As You open my eyes to the work of Your hand
When I'm blind to my way
There Your Spirit will pray
As You open my eyes to the work of Your hand
As You open my eyes to the work of Your hand

Oceans will part nations come
At the whisper of Your call
Hope will rise glory shown
In my life Your will be done

Present suffering may pass
Lord Your mercy will last
As You open my eyes to the work of Your hand
And my heart will find praise
I'll delight in Your way
As You open my eyes to the work of Your hand
As You open my eyes to the work of Your hand

San & säv. Ben Fielding
(c) 2006 Ben Fielding / Hillsong Publishing

Muutos.

Niin vain tuli loppu rouvan lokoisan leppoisalle elämälle. Kävi käsky töihin. On siis opeteltava taas heräämään aikaisin ja siksi pakotettava itsensä nukkumaan jo ennen kolmea. Miten mahtanee tästä selvitä... Jännää kuitenkin mennä uuteen ympäristöön tutustumaan uusiin ihmisiin ja opettelemaan uusia tehtäviä. Paljon, paljon uutta. No, kuten nokkela Nakkeli-ystäväni tänään ilmaisi - enpä mä sitä tehtävää olisi saanut, ellei se olisi ollut Pomon tahto :) Siihen luottaen lähden levollisin mielin huomenna tutustumaan uuteen kahviseurueeseen.

Herra muuten on jo toista viikkoa Mikkelissä testaamassa jotain suunnittelujaan ja samalla yhä miettii, millä sanoilla ja mistä aiheesta avaisi sanaisen arkkunsa tällä foorumilla. Jään jännityksellä kanssanne odottamaan, millainen aivoitusten helmi sieltä sitten lopulta tänne putkahtaa... ;D

Haasteellista.

Eipä ollutkaan hyppy täydellisen kotirouvan arkeen niin mutkaton. Kun ei siinä patamaisessa astiassa ollutkaan kantta.... Piti siis palata vihreiden bonusten supermarkettiin ja löytää pata. Perusteellisista ennakkoselvityksistä huolimatta valinta oli - jos mahdollista - jopa eilen tehtyä edellistä merkittävää hankintapäätöstä hankalampi.

Nyt kuitenkin on kaalirapi kavereineen uunissa lämmittelemässä, ja kaksi nälkäistä odottelee luukun toisella puolella jännityksellä, miltä fariinisokerissa, kookosmaidossa ja kanaliemessä uivat ystävykset maistuvat.

Odotellessa pyykkään ja silitän AG-paidat esiintymiskuntoon, sillä huomenna punapaidat valtaavat temppelin lavan ja puhuvat palvelemisesta.

"Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? --- Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut." Jaak. 2:17-20, 26

Tautista.

Flunssa on hiljentänyt herran. Tai no, itse asiassa pitää melkoisesti ääntä rohistessaan, mutta jutut ovat vähäsanaisia. What a blessing... :P Siunaus on sekin, että huomenna on lupa puolittaiseen vapaapäivään rouvallakin. Ei nimittäin muutu levypino kirjahyllyksi tänäkään viikonloppuna.

Ja nyt. Nyt lopultakin tulee niitä luvattuja kävintänäänkaupassa-juttuja... En kuitenkaan käynyt taannoin mainitussa lähikaupassa, koska se suljettiin. Tilalle onneksi tulee pian pieni vihreän kortin kauppa, joten jatkossa jokainen maitolasillinenkin kartuttaa bonustiliä.

Pariisilainen meno oli vallannut kotikaupunkimme keskustan tänään. Teki mieli käydä sanomassa kansanpaljouden seassa pujotelleille aasialaisille turisteille, että tämä kaikki on pelkkää huijausta. Tulkaapa tänne ylihuomenna, niin näette todellisuuden... Tänään aurinko paistoi ja kansa valtasi koko kompassin seudun. Melkein kaikki hymyilivät toisilleen ja kokivat suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta ihmetellessään näytöslavan tapahtumia. Ihailivat, kun ammattimalli käveli catwalkilla pussilakana päällään tyylikkään eleganttina kuin konsanaan pariisilaisessa haute couture -näytöksessä. Kiemurtelivat myötähäpeästä, kun paikalliset wannabeniinaheralat poukkoilivat lavalla. Sulivat leveisiin hymyihin, kun viisivuotias poikamalli raitapaidassaan heitti vauhdikkaan kärrynpyörän ja otti tilan haltuunsa pikkumiehen reippaudella.

Moisen äärikokemuksen jälkeen kävin päivän syvällisimmän ja pisimmän keskustelut kukkia sitovan rouvan kanssa optimaalisesta ripsiväristä. Ostopäätös oli loppuun asti vaikea ja vain aika sekä fillarisiirtymät syyssateessa näyttävät, osuiko valinta oikeaan.

Illan päätteeksi Kortepohjan kauppa-auto suuntasi vielä vihreän kortin markettiin kera yhden kanadalaisen ja toisen kiinalaisen. Kiinalainen on kotoisin pikkukaupungista, mahtaa olla ihmettelemistä näissä suuren maailman kaupoissa... :P

Huomenna rouva kunnostautuu ja valmistaa ehkä ensimmäisen kerran reilun viiden rouvavuotensa aikana Ihan Oikeaa, Pitkään Haudutettua Pataruokaa. Kaikki naistenlehdethän ovat nyt tulvillaan ruokaohjeita, jotka syyllistävät uusavuttomia kyvyttömyydestä hyödyntää syksyn herkullinen juuressato... Tämä rouva ei tunnustaudu uusavuttomaksi, on vain valitettavasti todettava, että kaalit ja muut herkut kasvavat hiukan huonosti kerrostalon olohuoneessa. Tunnistinpa kuitenkin kyssäkaalin, kun sellaista marketista etsin. Huomenna se pääsee pataan kavereidensa kanssa höystettynä kahden siivekkään rintalihaksilla. Ja sitten vaan odotellaan, että padan aromien hiipiessä ilmakehään uunin luukun raoista kodinkuvalehtimäinen täydellinen syystunnelma valtaa tämänkin huushollin.

...Oujee, in your dreams, in your dreams...

Jytkettä.

Syksykuu tuli. Tohinan keskellä oli ihana rauhoittua kauden ekaan Tukikohtaan. Värivalot, savu ja reipas ylistys korostivat arjen ihmettä - satoja nuoria koossa vain kuullakseen Sanaa. Ilta oli täynnä ihmeellisiä hetkiä. Täydestä pauhusta ja keski-ikäiset pastoritkin sulattaneesta 'jytkeestä' (joo, ne oli tosi keski-ikäisiä ;) yhdessä hetkessä suoraan Jumalan hiljaisuuteen ja pyhyyden kokemukseen.

Eilinen Sana kantaa arkeani pitkään, enkä varmasti ole ainoa.