Turvassa.

Kesän kolmas reissu pirkanmaalaiseen taidepitäjään päättyi turvallisesti kotipihaan pikkutunneilla. Tällä reissulla oli tavanomaista enemmän jännitettävää - isäntäparimme veneilytaidot huomioiden kohtaamispaikan sijainti saaressa oli vähintäänkin huolestuttavaa. Me kuitenkin selvisimme mainiosti, vaikkakaan kuskin juuri rannasta irtauduttaessa lausumat sanat "I'm not that good with boats, we have been hitting other boats..." eivät herättäneet kovin syvää luottamusta ;)

Onneksi rohkenimme matkaan, sillä lopputuloksena oli täydellinen lomanaloituspäivä. Viihtyisä mökki ihanine asukkaineen, paljon puhetta ja naurua monella kielellä sekä pitkään järvessä kestävää uimaseuraa. Kuvasaalis idyllisistä nurkista jäi heikoksi sateen vuoksi, mutta trenditietoisen possuntappajan kynnet sentään tulivat ikuistetuiksi.

On ihmisiä, joiden kanssa yhteys löytyy heti. Nämä ovat sellaisia. Arki tuo taas harmillisen pitkän välimatkan, mutta onneksi kohdatessa juttu jatkuu aina saumattomasti.

* * *

Ja oikeastihan ne kaikki veneet ovat vielä ehjiä, eikä kukaan ole pudonnut kyydistä. Tositarinat tältä(kin?) kesältä ovat kuitenkin sellaisia, että mökin omistaja lupasi antaa noille lomalaisille heidän seuraavalla reissullaan käyttöön ainoastaan muoviset kanootit...

Apu.

Jotta tekstitysvimmanvastustuspostini ei veisi meiltä kesävieraita, tein hankinnan.

Nyt ei tarvitse uusavuttomimpienkaan seistä käydessään.

Kotoisaa.

Sellaiset ystävät ovat erityinen lahja, jotka...

...palaavat aina uudelleen (ja hakevat lakanansa pyykkisäkistä takaisin).

...haluavat aamupalaksi kylmää pitsaa (ja syövät siksi iloiten iltapalaksi lämmintä pitsaa).

...uskaltavat nukahtaa kesken lauseen (oli se sitten oma tai toisten).

[se luvattu selittävä kuva]

...jakavat tärkeät hetkensä.

...jakavat näkynsä.


* * *

Maailman helppohoitoisimmat juhannusvieraat - kuvatut ja kuvaamatta jääneet - kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen.

Idylli.

Ai miten niin puolenyön jälkeen ei voi maalata sokkelia ja kitkeä pensasaidan juuria? Meillä voi.

Viikonlopun ahkeroinnin tuloksena pihassa on nyt molempien aikaansaamaa uutta ja kaunista. Mustaa ja vihreää. 

Aherruksen tuloksista on jo osattu nauttia. "Onpa teillä idyllistä", totesi naapurikin, kun näki meidät sunnuntaipäivällisellä sadetta paossa autokatoksessa. Ja oli ihan tosissaan.

Niin mekin.

Arvokasta.

Taas kesäturistina lähellä kaukana, ja lähempänä. Ystäviä ja ajatusten jakamista. Rentoutumista.

Ja pysähtymistä.  

"Joo, me tullaan teidän kanssa keskustaan kahville, jos tuutte sen jälkeen meille rentoutumaan ja jäätelölle." 

Ystävä, jonka voi kutsua juttuseuraksi keskelle maalaus- ja pihaurakkaa. Itkeä ja nauraa. Jakaa syvimpiä ajatuksia sormet mullassa ja hiukset hiekassa. Viihtyä sateessa varjon alla, kun ei haluaisi lähteä hetkestä.

Riipaisevaa aikuisuutta ja uuden hapuilua. Suuria kysymyksiä ilman vastauksia. Venytettyjä tuokioita. Syvää sanallista ymmärrystä.

 

Töissä.

Lähellä kaukana. Viihdyttävää historiaa ja tulkittua taidetta. Mukavaa seuraa ja maukasta ruokaa.

Virkistyin.

* * *

Göstan hengessä - tunnista väärennökset... ;)

Uusavuttomuus.

Tiedättehän ne nyt niin trendikkäät ja suositut kaupat, jotka ovat täynnä tekstitettyjä tavaroita. Kuppeja, joissa lukee kahvi. Mukeja, joissa lukee tee. Laatikkoja, joissa lukee servetit. Ja tämä kaikki tietenkin kansainvälisesti. Lautasia, joissa lukee eat. Kannuja, joissa lukee milk. Nojatuoleja, joissa lukee kauniisti kirjailtuna sit and relax. Ja kaikki tämä tyylisuuntansa mukaisella herkäksi ja kauniiksi määritellyllä fontilla.

Entäpä jos ihan itse osaan päätellä, mitä sillä mukilla teen ja mitä kannuun laitan. Jos alankin hurjaksi ja juon kupista mehua, mukista kahvia ja lataan sen laatikon täyteen laskuja. Makaan poikittain nojatuolissa ja stressaan töistäni, koska ikävien ajatusten ajatteleminen on siinä mukavampaa kuin työpöydän ääressä.

Ja jos ne fontitkin ahdistavat niin, ettei niitä voi kotiinsa kantaa.

 Pienen ihmisen pieni protesti.

* * *

Tarrakone oli yölainassa väliaikaisnimikointia varten, koska täällä tapahtuu suuria...

Ennen:

Nyt:

Ah, tätä on odotettu ja toivottu kauan.

* * *

Tekstitettyjä tavaroita omistavat älköön nyt ahdistuko. En minä teidän hallussanne olevista tavaroista ahdistu, enkä epäile teitä (ainakaan yksinomaan niiden takia ;) uusavuttomiksi. Jonkunhan niitä pitää ostaa, että hyllyt joskus tyhjenevät... Mukavaa, jos päätyvät hyvään ja rakastavaan kotiin.

Viimein.

 

Jatkuu.

Se soittolista nimittäin.

Viikko.

Sunnuntai.

Rouva kotiseudullaan järven rannalla, lohta lautasella. Roudausapua remontoijille, savusaunan lämmössä kypsyneet eväät ja syöjät. Tuliaisina lohta.

Herra äitinsä juurilla sen suurimman järven rannalla. Tuliaisina kulkupeli, jolla päästään järven rantaa kauemmaksi. Reissusta intoutunut herra lupasi lautaselle ahvenia.

Maanantai.

Herra illan järven rannalla ja järvellä. Auttamassa ja ohjaamassa muita, jotka sinne myös haluavat kapean-mutta-ei-kuulemma-kiikkerän kyydissä. Lautasella turskaa sekä lohta pitkin päivää.

Iltayöstä herra sekä rouva järven rannalla sen oman kulkupelin kimpussa kera uusien tärkeiden tarvikkeiden. Ilta viileni ja hämärtyi huomaamatta, auton kello kertoi kotimatkan alkaneen tunnin verran tiistain puolella.

 

Tiistai.

Herra illan järven rannalla, järvellä ja joella. Rouva samoilla nurkilla kameran kera. Herra oli päivällä kiertänyt kotiin sen toisen rannan kautta ja tarkastanut edellisyön köysitykset ja lukitukset. Kunnossa olivat - toisin kuin rouvan tasapainoelimet, jotka eivät ennen unta ymmärtäneet päässeensä keinuvalta laiturilta tasamaalle.

 

Keskiviikko.

Herra haki vauhtia järvitouhuihin suuntaamalla kohti merenrantaa ennen kuin yksikään kukko oli herännyt, saati laulanut. Tuliaisina oli kaikenlaista tarviketta meille ja muille, vedenpitävää tietenkin. Reissun päälle herralla tämän keltanokkaerän viimeinen ilta yhdessä vesillä.

Torstai.

Hirvittävä hinku testaamaan uutta menopeliä, mutta pysyttiin kuitenkin kuivalla maalla. Päivän astetta ankeampina vesielementteinä pyykinpesu ja tiskaus.

Perjantai.

Laiturihengailua naisporukalla, kun herra ja herran veli yrittivät saada kulkupelin liikkeelle. Ilmeisen huolestuttavalta näytti, kun pienin päätyi komentamaan setäänsä, herraa, kovaäänisesti pois vesiltä.

Veli vei perheensä testikierrokselle. Meiltä jäi testaus väliin, mutta ehdimme sentään viime minuuteilla suosikkikauppaamme shoppailemaan lisää asiaan kuuluvia tarvikkeita.

Lauantai.

Juhlat vesillä. Lautasella nieriää, joillakin myös lohta tai kampasimpukkaa.

Sunnuntai.

Palaveri järven rannalla oli aidosti mukava hetki, jota voi suositella myös palaverikammoisille. Hyttysiä lukuun ottamatta varsin täydellinen hetki. Hyvää ruokaa, seuraa, asiaa - ja jalkapalloa.

* * *

Nyt on jo uusi viikko alkamassa - tiedossa testireissu omalla, soluilua muiden soutamana, sponssattua risteilyä...

Ehkä kesän soittolista voisi alkaa tästä:

Urbaania.

Istuin muutaman päivän järvimaisemalla kruunatun työpisteeni sijaan keskemmällä kaupunkia ikkunattomassa luentosalissa ja kuuntelin puhetta lainsäädännöstä, normeista ja käytänteistä. Iloa päiviini toivat urbaanit kesäiset hetket - iloisen puhelias vanhus bussipysäkillä, aamupala terassilla risteyksen kohinassa, taukojäätelö kirjaston portailla ihmisiä ihmetellen, kotimatkan aloitus puiston poikki riisillinen lainsäädäntöä kainalossa, syväanalyysituokio keskellä kävelykatua, kyydin odottelua rotvallin reunalla istuskellen ja viiden ruuhka*...

...vähän niin kuin olis kaupunkilainen.


* Täkäläisessä ruuhkassa kuvaan osui keskimäärin kolme autoa ja pyöräilijä. Tässä ennätys:

Aarteita.

Kåtabacken, innovatiivisuudessaan ja aarteiden kierrättämisessään Lundagårdin keskisuomalainen pienoismalli, jossa kaikki menee kuin Strömsössä.