lauantai 31. joulukuuta 2011

Jotkut jossain.

Pateettinen vuodenpäätösvuodatus.

Tiedättehän miten uutisten karuja tarinoita ja synkkiä elämänkohtaloita lukee jotenkin etäältä. Ehkä järkyttyen, vähintäänkin harmitellen. Mutta etäältä. Siellä jossain tapahtuu taas jotain. 600 haaksirikossa hukkunutta aasialaista on vain luku paperilla. 1200 maanjäristyksen jalkoihin jäänyttä eteläamerikkalaista saa hetkeksi ajatukset pysähtymään, kunnes seuraavan sivun uutinen sanomalehdessä kiinnittää huomion. Kokonaisten kylien pyyhkiytyminen tulvan alla mietityttää, mutta ei tule uniin.

On helppo järkeistää ja ajatella, että kaikkea maailman kauhua emme voikaan käsitellä. Ja että meille ei anneta kannettavaksi enemmän kuin jaksamme - tai enemmän kuin meidän kuuluu kantaa, mitä ikinä se tarkoittaakaan... Ketä ja missä ovat ne jotkut, joille ulkoistamme vaikeuksien kohtaamisen?
Yksi ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta yksi ihminen voi muuttaa yhden ihmisen koko maailman.
Tänään muistan erityisen paljon niitä ystäviä, jotka ovat antaneet pois oikeutensa asua hyvinvointivaltiossa ja lähteneet sinne, missä haaksirikot, tulvat, maanjäristykset ja yleinen turvattomuus on osa arkea. Herra kanssanne, rakkaat. Kunnioitan syvästi päätöstänne seurata kutsuanne. Ikävöin teitä, mutta tiedän, että olette omalla paikallanne. Kotinne on nyt siellä.
Many people mistake our work for our vocation. Our vocation is the love of J.
- Mother Theresa
 

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulukeskustelu.

- Iltaa.
- Iltaa.
- Kävitkö saunassa?
- Kävin.
- Oliko kivaa?
- Oli.
- Kävitkö uimassa?
- En.
- Kävitkö ulkona [saunasta]?
- En.
- Tylsää.
- Entä sä?
- En.
- Koko jouluna?
- En.
- Tylsää.


Varhaisnuoriso on hilpeää jouluseuraa.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Tiesithän.

"Joulukadulla oli joulujuhlat. Ukko innostui niistä niin kovasti, että osti vaimolleen rannekorun ja kissalleen pannan. Rannekorussa oli timantti, joka hohti kirkkaana. Kissan pannassakin oli timantti, joka häikäisi kissan silmiin. Ukko tuli hyvällä mielellä kotiin. Kun hän tuli kotiin, hän innostui, kun vaimo oli synnyttänyt hänelle lapsen. Lapsen nimeksi tuli Daavid." (neiti O 5 v.)
Ja jouluhan tarkoittaa:
"Synttärijuhlaa ja ilotulista. Sitä, että on kirpputori auki ja sinne pääsee kaikki juhlimaan. Sitä, että on juhlapäivä ja kynttilät on päällä." (neiti E 4 v.)
Joulun vietto jatkukoon näiden faktojen tunnelmissa. Faktat kertoivat pienet ystävämme, joiden viime vuoden joulukortti saapui ovellemme sopivasti täksi jouluksi.

Joulukalenterin hengessä päivän biisi, mutta tällä kertaa kahtena versiona - kuuntele siis tämä ja tämä. Jos ei kumpikaan iske, YouTubesta löytyy lisää lukematon määrä.

Let's keep the light shining.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Odotettu joulu.

Aikuistuminen on kivaa. Joulun lyheneminen kahden kiireisen työviikon välillä vietettyyn päivällä pidennettyyn viikonloppuun ei. Kun ei ole enää kuukauden - tai edes kahden viikon - joululomaa, joulu meinaa jäädä elämättä. On kiire. Ja hups, onkin aatto. Ja hups, taas on arki. Ja kiire. Ja pääsiäinen.

Tänä vuonna halusin muistaa odottaa joulua. Osa sitä oli tämä blogin joulukalenteri. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, kuinka moni kävi luukkuja availemassa, mutta ehkä joku malttoi kulkea läpi kummallisen joulukuisen polun. Joulukalenteriinhan kuuluu aina yllätyksellisyys. Toivottavasti edes joku biisivalinta yllätti sinut. Arvelin ennalta, että rakas Blondi-ystävämme hylkäisi ymmärryksensä rippeet viimeistään seitsemännen luukun avattuaan ja joku dynaamisempi tapaus luultavasti luovuttaisi jo toisen luukun kohdalla. Kävikin ilmi, että blondi olikin dynaamisista dynaamisin ja huokaisi väsymystään jo ensimmäisen biisin kohdalla. 

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvan ja sanan yhdistelmä enemmän kuin tuhat ja yksi. Kuvan ja musiikin yhdistämisessä ei ole vääriä tulkintoja. Kiusaus kertoa enemmän ja selittää oli s-u-u-r-i. Mutta. Minulla oli oma tarinani, sinä elit omasi. Vaikka sitten ihmetellen kirjoittajan tarkoitusperiä, vaikuttimia ja järkeä. Tai sen puutetta.

Joulukalenteri oli samalla päiväkirja, joka kuljetti sinut läpi meidän joulukuun. Ensin kiireisestä kalenterielämästä hiljentymään ja odottamaan, sitten joulumarkkinavilinöiden kautta ihaniin jouluisiin konserttitunnelmiin. Tuli päivä lepoa ja toinen mahtipontista juhlaa. Muistoja matkan varrelta ja muistutuksia tuleville retkille. Joulun tunnelmasta nauttimista ja Sanoman todeksi elämistä. Eri näkökulmista muistuttamista. Tiedäthän - Joulun Sankarin syntymä oli suuri juttu, mutta Hänen kuolemansa muutti tämän maailman.

Tämä oli myös pieni kurkistus niihin neliöihin, joissa varsin paljon aikaa vietämme. Näitte myös vilauksen pienistä ilonaiheistani - kauniisti muotoilluista esineistä. Oivaltavista arkea piristävistä jutuista, joihin silmä ei väsy. Tätä laajempia kuvia täällä tuskin näkyy. Onneksi monet ystävät ovat jo huomanneet, että parhaat laajakuvaobjektiivit löytyvät oman nenän välittömästä läheisyydestä. Tule siis ja paina valkoisen ovemme vieressä olevaa nappia.


Ensin kuitenkin hiljennymme siihen kauan odotettuun... 


Joulu on taas, riemuitkaa nyt.





24.

maanantai 12. joulukuuta 2011

12.



Päivän biisi




Kalenteriluukuista puolet on nyt avattu, seuraa aktivointiosio... 
Mitä toivoisit vielä kuulevasi ja näkeväsi? 
Kirjaa toiveesi tämän luukun kommentiksi ja jää jännittämään,
löytyykö aatonaaton luukusta juuri sinun toivebiisisi ja/tai kuvasi.


 

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Erilainen loma.

Edelleen on asioita, jotka saavat ylittämään bloggauskynnyksen. Joskus se ylitys vaan on tosi hidas ;)

Belgia oli yhä paikoillaan. Mihinkäpä se liikkuisikaan, ilman hallitusta... Ystävät myös olivat paikoillaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Oli erityisen outo fiilis ajaa ystävien kanssa lentokentälle, jättää heidät sinne ja palata itse asunnolle. Belgiassa.

Loma oli antoisa, rentouttava - ja aktiivinen. Näimme Gaasbeekin linnan ja Leuvenin. Söimme suklaata ja joimme kahvia. Nautimme ystävien seurasta. Haimme pienen ystävän koulusta ja veimme suklaatehtaan kautta kotiin. Metsästimme palovaroittimia. Valvoimme tenttiä. Levitimme laminaattia. Luimme suomea lapsille. Kaikenlaista ja vielä vähän jotain lisää.

Ja me nautimme. Arjesta irtautumisesta. Levollisesta auttamisesta. Ajasta ystävien kanssa. Hyvistä keskusteluista. Uusista tuttavuuksista. Kunniasta saada olla osa arkea ja elämää.

Verigreippimehusta, currykanasalaattivoileivistä ja kirsikkajogurtista.

Kannatti taas lähteä. Siitäkin huolimatta, että reissumme aikana joku jyrsijä oli pitänyt juhlat autossamme. Ehdottomasti eksoottisinta tällä reissulla oli Lappeenrannan lentokenttä. Suosittelemme.

Me opettelemme elämään uudenlaisessa elämäntilanteessa. Meillä ei ole lentolippuja hankittuna mihinkään, eikä niitä ole edes hankintalistalla. Kummallinen tunne.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Tehostartti.

Kaksi kuiskausta samana yönä. Tämähän menee villiksi.

Oli pääsiäinen ja vappu ja erilaiset maisemat. Vilaus Afrikkaa ja hännättömiä apinoita, fish & chips, palmuja ja palaneita niskoja, kotimaista mahatautia ja paikallisia kauppakeskuksia, rantakatuja ja vuoristoteitä, suuri auto ja rauhallinen kuski, asunto merinäköalalla ja uimalämmin merivesi, kookosjugurttia ja pipaksia, aurinkoa ja rentoilua. Loma ja perhe.





Luojan luoma kauneus ja moninaisuus.

Kiitollisuus - ja parantumaton matkakuume...

Vaiheita.

On vaiheita, jolloin ajatus ei etene. Koko ajan tapahtuu, mutta pään sisällä on hiljaista. Sitten ajatukset alkavat vähitellen itää, mutta eivät vielä selviydy pään ulkopuolella. Hetken kehityttyään ne jo pulpahtelevat suusta ulos, mutta eivät vieläkään taivu kirjalliseen muotoon. Kun ne lopulta ovat saaneet sekä sisältöä että ulkokuorta, syke onkin jo niin kiivas, että niitä ei enää ehdi kirjoittaa tai osaa ajatella riittävän valmiiksi.

Jotain tällaista on käynyt tämän bloginkin kanssa. Kevät kaikkine vaiheineen on ollut ihan positiivinen, vaikkakin hetkittäin hiukan liikaa kalenteriin ja muistutuksiin sidottu. Ajatuksia on juossut pään läpi paljon. Hetkittäin on tullut jopa aavistuksia kuningasideoista, jotka sitten ovat kuitenkin painuneet jonnekin. Kehittymään kenties, palatakseen toivottavasti. On kuitenkin ollut vaiheita, joista ei ole voinut kirjoittaa. Jaksanut kirjoittaa. Halunnut. Saanut. Osannut. Ehtinyt. Viitsinyt... Tarpeeksi kauan kun menee, asiat menettävät kiinnostavuutensa ja ajankohtaisuutensa kirjoittajalle. Vanhentuneet ajatukset palautuvat hautumaan, ehkä joku niistä joskus kierrätetään uusiokäyttöön.

Pää on jo hiukan täyttynyt sanoista, joten ehkä uusi alku taas koittaa. Toisaalle jo muutaman sanan pulpautin. Suosittelen kuitenkin syötteenlukijan käyttöönottoa tai sähköpostiseurannan aloittamista, ettei tarvitse käydä turhaan kurkkimassa ;)

maanantai 3. tammikuuta 2011

Arkeen.

Vuosi vaihtui ja arki alkaa ihan oikeasti aamulla. Varsinainen joululoma oli lyhyt, mutta rouva sai jatkettua lomatunnelmaa tekemällä viime viikon työt kotisohvalta. Herralle ei moista armoa suotu ja paluu arkeen oli paitsi nopea, myös työntäyteinen.

Jouluhan oli lyhyt, mutta silti mukava ja rento. Valokuvia ei jaksettu ottaa, mutta jos niitä olisi, niissä näkyisi nopeasti vilahtelevia
pelikortteja, pakkassäätä, hyvää ruokaa ja läheisiä ihmisiä. Perusjoulu siis, hyvällä tavalla.

Ehdimme nauttia sekä savolaisesta joulusta savusaunoineen että keskisuomalaisesta versiosta, jossa menoa tahdittivat iloisesti niin suvun nuorin tulokas kuin ne kaksi edellistä, jo varkki- (eli murkku-) ikään ehtineet. Valvomiskisan taisi (vanhempiensa kannalta hyvin valitettavasti) voittaa joukon nuorin, murkkujen uhosta huolimatta...


Välipäivissä on jotain äärimmäisen rauhoittavaa, vaikka joulutunnelma tänä vuonna tuntuikin jo tapaninpäivänä melkein hävinneen. Oli silloinkin vielä leppoisaa, rentoa ja vapaata, ei vaan meinannut muistaa, että on edelleen joulu... Toisaalta edes tiistaina alkanut työnteko ei täysin
karistellut sitä illuusiota, että loma jatkuu - jos nyt ei loputtomiin, niin ainakin aika pitkään. Liekö ollut lähipiirin opettajien vaikutusta, jotka pariin kertaan hehkuttelivat erityispitkiä joululomiaan... Haukkalanrannan ja Keltinmäen videovuokraamot palvelivat onneksi hyvin ja lomaharhassa elänyt yökukkuja sai aikansa kulumaan rattoisasti. Aamun käsite on tosin siinä samalla saanut hieman uusia ulottuvuuksia... (Toteaa kirjoittaja huomisaamua peläten ;)

Loman ehdoton bonus on aina aika perheen ja ystävien kanssa. Sosiaalisesti lähes kuolleen syksyn jälkeen nuo hetket olivat luksusta, josta toivottavasti kevään kuluessa ei tarvitse taas ainoastaan haaveilla. Luksus kuvaa hyvin myös tätä lomanpäättäjäisiltaa, joka vietettiin hyvässä seurassa pitsaa syöden, Bondin sielunmaailmaan perehtyen (löytyi syitä ja seurauksia) ja vielä lopuksi muutamat pelikortit rikkoen. Tästä on hyvä lähteä arkeen.

...Etenkin, kun ensimmäinen työviikko on kolmen päivän mittainen. Just hyvä niin.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Katsaus.

Blogitraditioon näyttää kuuluvan kurkistus menneeseen vuoteen ja kooste kiinnostavimmista jutuista. Koska blogimme on ollut pelkkiä kurkistuksia ja koosteita tähänkin asti, keskitytään viimeiseen kahteen kuukauteen, jotka ovat vielä tänne tiivistämättä.

Koko vuotta on leimannut jonkunlainen kummallinen kiireen tunne. Ei sellainen, etteikö mitään koskaan ehtisi tehdä. Ennemminkin sellainen, ettei viitsi tehdä mitään ylimääräistä. Hektisten hetkien vastapainoksi on tarvittu totaalipysähtymisiä. Rouva on katsonut lukemattoman määrän elokuvia ja herra lukenut kasan kirjoja ja bongaillut paljon uutta musiikkia kuunneltavakseen. (Taiteen tuntemus ei ole kuitenkaan viimeöisen Trivial Pursuit -menestyksen perusteella vielä kovin merkittävästi lisääntynyt...)

Marraskuu alkoi Espanjan auringon alla. Seuranamme olivat eri puolilta läntistä Eurooppaa paikalle ajelleet ja lennelleet fidalaiset. Hyviä hetkiä yhdessä ja vielä parempia retkiä reilun 800 kilometrin verran omalla ajalla ;) Suosikiksemme nousi pieni ja kaunis Mijas Pueblo, joka ehdittiin viiden päivän aikana käydä katsomassa kolmessa eri valaistuksessa. Parhaalla, sillä kolmannella, reissulla unohtui tietenkin kamera majapaikkaan, mutta kuvia löytyy onneksi mukana olleen ystävän blogista.

Mijas I

Mijas I

Panoraama I

Mijas II

Mijas II

Mijas II

Mijas II (sama katu jhannan kuvissa iltavalaistuksessaan)

Mijas II

Panorama II

Taxi à la Mijas

Lähdettyämme Rincón de la Victoriasta ainakin kuusi kertaa länteen (jokainen tauko käytettiin hyväksi :) päätimme kerran suunnata myös itään. Nerjasta löytyi ranta, jossa seuralaisemme "kävivät uimassa" eli kastelivat nilkkansa uimapuku päällä... Koska Nerjasta ei löytynyt parkkipaikkaa (vaikka olimme jo hieman omaksuneet paikallista asennetta kieltomerkkejä kohtaan sekä katu-, piennar- ja piha-alueiden soveltavaa käyttöä), lähdimme etsimään pysäköintitilaa ja kivaa kahvilaa Frigilianasta. Kumpikin löytyi pienen etsimisen jälkeen. Frigiliana oli autenttisempi kuin Mijas ja ansaitsisi ehdottomasti myös tulla nähdyksi eri valaistuksissaan.

Nerja

Toisten mielestä rantakausi oli jo ohi?

Nerja

Frigiliana

Frigiliana

Sähkömiehetkin osaavat soveltaa.

Frigiliana

Frigiliana

Espanjan Aurinkorannikko yllätti positiivisesti ja rajoittuneet mielikuvat sankoista suomalaisjoukoista ja pelkästä rantaelämästä avartuivat. Uutta reissua samoille nurkille jo suunnitellaan. Ja ne lähettipäivät, nekin olivat hyvät ja antoisat. Oli kiva tavata työtovereita, joita yleensä näkee vain noin joka viides vuosi konferenssissa, ja tutustua kasvotusten niihin, joiden kanssa kommunikoi tavallisesti vain sähköpostin välityksellä. Itse tapahtumapaikka jäi meiltä kuvaamatta, mutta jälleen pelastaa ystävä. Kiitos jhanna! :)

Rincón de la Victoria

Rincón de la Victoria

Pari viikkoa Espanjan jälkeen havahduimme huomaamaan, että herra oli ollut heinäkuun puolenvälin jälkeen ensimmäisen kokonaisen viikon kotimaassa. Niitä viikkoja on nyt ollut jo monta ja ihmetykseksemme meillä ei edelleenkään ole yksiäkään lentoja hankittuna. Muutamat omat reissut on toki jo suunnitteilla, mutta herran toivomukset on kuultu ja työmatkat ovat toistaiseksi fillaroitavissa. Rouvankin työmatka on lumen ja jään sulettua jälleen mukavammin pyöräiltävissä, kun työpaikka muutti sijaintiaan rouvan vanhan työpaikan naapurustoon siihen taloon, jota ei saa enää kutsua matkapuhelinjätin entiseksi taloksi, vaan jolle uusi vuokranantaja on antanut uuden nasevan nimen, jota kukaan ei kuitenkaan tunne eli aina joutuu kuitenkin selittämään, että se on se entinen matkapuhelinjätin talo...

Johan tässä olikin koostetta, annetaan joululle oma tilansa.