Väliaikatietoja.

Tuli palautetta: "Se teidän blogi on kiva, mutta voisitte kyllä taas jo kirjoittaa jotain. Teillä on vieläkin siellä se jouluposti uusimpana...". Ei auttanut, vaikka totesin kuivasti kyseen olevan kyllä joulun jälkeen kirjoitetusta postista. "No se kuitenkin alkaa joulujutuilla." Kiitos palautteesta. Tässä siis uusi viesti, joka tämäkin nyt sitten alkoi joulujutuilla :)

Jatketaan ajassa väärään suuntaan... Kuka kertoisi, mihin viime syksy hävisi? Tai tämä tammikuu? Onko todellakin niin, että ajan kulku kiihtyy iän lisääntyessä. Ehkä Jumala siksi loi ihmisen ruumiiltaan rapistuvaksi - taivaallinen turva-automaatio varmistaa, ettei vauhti pääse kiihtymään loputtomiin ja sinkoamaan lopulta meitä jollekin ekstraterrestriaalille kiertoradalle. Aikatauluissa pysyminen on välillä haaste, onneksi monet deadlinet eivät ole ihan nimensä mukaisia kuolemanlinjoja, eikä myöhästelystä aiheutuvaan nolostumiseen ja ajoittaiseen häpeäänkään kenenkään elämä pääty.

Elämän armollisuudesta huolimatta elämme rästihommien siivoamisvaihetta. Pari juttua on jo kiritty kiinni ja pää touhuaa jo seuraavien parissa. Blogi päivittyy viisaammilla ajatuksilla, kunhan niistä on selvitty.

Jetlag.

Kahden viikon luksus alkaa olla lopuillaan, enkä millään malttaisi mennä unille, koska herätyskellon soidessa on palattava töihin... Tiedossa on joka tapauksessa melkoinen jetlag - aikaerorasitus - sillä täällä on herätty viimeisinä loma-aamuina yhdeksältä vain siirtämään herätyskelloa tai sammuttamaan se ja noustu vasta lounasaikaan. Huomenna herran pitää olla liikenteessä jo viideltä, eli kiinni kirittävä aikaero on 6,5-7 tuntia. Rouvakin yrittää taistella itsensä työpöydän ääreen ennen lounasaikaa. Haastetta siinäkin.

Loma on ollut lepoa. Kerrankin on ollut aikaa perheille ja ystäville, joita niitäkin onneksi edelleen on :) Joulunpyhät olimme Savossa ja välipäivinä kävimme tutustumassa Kainuussa appivanhempien uuteen työpaikkaan. Paluumatkalla pysähdyimme reippaan (merirosvo)laivanrakentajan luona sekä viemässä kynttilät vuosi sitten pois nukkuneen rakkaan haudalle.

Kaiken muun ohessa huomionarvoisia hetkiä olivat myös jälleennäkeminen maailman katolla majailevien ystävien kanssa, Belgiasta joululomalle tulleiden suomalais-kanadalaisten ensivisiitti Pellolle sekä kaukaa Kortepohjasta ihan ensimmäiselle kyläreissulleen vanhempiensa kanssa lähteneen pikkumiehen tapaaminen. ...Heitä kaikkia nimittäin näkee suunnilleen yhtä harvoin ;)

- - -

Uuden vuoden lupauksia emme tehneet, mutta monenlaisia toiveita tälle vuodelle on. Taivaan Isä johtakoon askeliamme taas niin, että kaikki tarpeellinen tapahtuu ja turha unohtuu.

- - -

Nyt on annettava periksi kellolle ja mentävä unille, jotta seuraavaan täytettäväksi ojennettavaan Aikuisten ystäväkirjaan ei tarvitse enää kirjoittaa sanojen "En osaa" jatkeeksi "mennä nukkumaan"... :)

...Ehkä siinä olisi aihe siihen ainoaan lupaukseen - enemmän unta tänä vuonna?! :)