Yhteys.

Ota kuusi erilaista yksilöä, sekoittele niitä hetken aikaa, kostuta kahvilla ja kokiksella, vahvista koostumusta pitsalla ja mausta tilkkasella (mielellään belgialaista) suklaata. Toista muutaman kerran ja laita sen jälkeen koko joukko hetkeksi hautumaan samaan lentokoneeseen. Kypsytä vielä viikon verran vieraalla maalla ja kas, olet osa Ymmärrystä Suurempaa Yhteyttä.

Sellainen oli tämän syksyn perinteinen Belgian retki. Hehkutus ei lakkaa viikkoihin.

Antwerpen

Antwerpen

Gent

Gent

Gent

Vuokrattiin pikkuauto.

Raamattukoulun nurkilta.

Bryssel

Reissun odotettu päätöshetki.

Syystunnelmia.

...luettavissa toisessakin blogissa.

Suuria hetkiä.

Loppukesään mahtui herran työretkien ohessa pari juhlahetkeä. Kesän lopussa herra luovutti avainkorttinsa ja lyhensi tutkintonimikkeensä kahteen kirjaimeen. Lähipiiri piti huolen, ettei aika käy pitkäksi jatkossakaan - välineitä on nyt kuin kovemmallakin kalamiehellä. Saaliista ei ole vielä havaintoja...

Oman kirjoituksensa ansaitsisi kesän huippukohta. Lyhyesti siitä on mahdotonta sanoa mitään. Paitsi ehkä tämä: Magnificent.

I was born, I was born to sing for you
I didn't have a choice but to lift you up
And sing whatever song you wanted me to
I give you back my voice from the womb
My first cry, it was a joyful noise

Only love, only love can leave such a mark
But only love, only love can heal such a scar
Justified, till we die you and I will magnify
Magnificent, magnificent

Kesä.

Toukokuusta ne lämpimät päivät alkoivat. Vietimme onnekkaasti silloin helteiseksi luulemaamme viikonloppua Keuruulla innostavassa koulutuksessa. Upeaa jakamista, yhdessä oppimista ja kohtaamisia Korkeimman kanssa.

Lisää lämpöä ja onnellisia hetkiä tuonut kesä avattiin ja päätettiin lähivesillä hyvässä seurassa. Kesäkauden ohjelmassa oli paljon uusia aluevaltauksia. Ekonomi ja insinööri pääsivät kaltaistensa seuraan oppimaan uutta, näkivät staran (upea!) ja matkasivat uusiin maisemiin (suosittelemme!). Jossain välissä herra opetteli pysymään pinnalla ja liittyi elämänsä ensimmäisen kerran urheiluseuraan. Rouva puolestaan kävi viettämässä naisellisen vaaleanpunaisen viikonlopun keski-ikäisten naisten seurassa ja myöhemmin juhli teltassa iäkkäämpien naisten kanssa. Näistä vaaleanpunainen osuus oli ehkä äärimmäisintä urheutta vaativin aktiviteetti koko kesänä...

Loma loppui yhtäkkiä ja rouva jäi yksin nauttimaan hellesäistä, kun herra käskettiin etelään, jossa onneksi töitä vauhdittavat kotimaata lämpimämmät säät...

Voittoja.

Keltaisen pelko on voitettu. Narsissit ovatkin ihan kivoja ja keväisiä, jopa suorastaan kauniita oikeat purkit löytäessään. Rakkaan edesmenneen isoäidin kutoma pellavaliinakin löysi paikkansa ja ilahdutti pääsiäispöydässä. Arjen tultua liina pakattiin odottamaan seuraavaa arvoistaan tilannetta, suojaan aamulehden tuoreelta musteelta, insinöörin kahvikupeilta ja yleensäkin kaikelta siltä, miltä se saatiin neljä päivää suojeltua puhtaana :)



Perheen suurin ruokakriisi on voitettu. Herra sai kahtena päivänä peräkkäin pihvinsä mediumina. No, toinen oli ehkä medium + ja toinen kypsä -. Parempia kuitenkin kuin rouvan yleensä suosimat taatusti kypsät lihat... Tyytyväinen oli myös rouva, kun paistoi omalle lautaselleen päätyneitä pihvejä reilusti tupla-ajan ja sai haluamansa kypsyysasteen, joka lienee luokkaa kypsä +++. ...Tai no, laitetaan siihen vielä pari plussaa lisää ;)





Rästejä on voitettu. Herra sai toiseksi viimeisen tenttinsä läpi ja viimeisen kurssin suorittaminen on jo hyvässä vauhdissa. Myös lopputyö etenee hyvää tahtia kohti pian koittavaa palautuspäivää. Rouvan rästeistä osa on tehty ja loput jäivät odottamaan arkea. Loman kunniaksi rouva suuntasi täyden huomionsa lukemattomien lehtien pinoon ja digiboksilla katsojaansa odottaneisiin tallennuksiin.

Talvi on voitettu. Kotipihan upeita hankia on jo ikävä, eikä loska ja harmaus ilahduta. Kevään merkit kuitenkin lämmittävät - ihan konkreettisesti. Sopivassa auringonpaisteessa etupihalla on jo ihan kesätunnelmat, pihakalusteet otetaan esiin ensitilassa. Kevääseen tosin liittyy myös ikäviä lieveilmiöitä - eilisen päästäishavainnon jälkeen ulko-ovea ei enää jätetä vahtimatta auki. Rouva ei kaipaa yhtään siimahäntäistä kotieläintä, eikä siimahännätöntäkään...

...Ja mikä tärkeintä - kuolema on voitettu!

We were the reason that He gave His life
We were the reason that He suffered and died
To a world that was lost He gave all He could give
To show us the reason to live

Avalon: We Are The Reason
(Hier met nederlandse ondertitels by David Meece - herran pääsiäisenä uudelleen löytämä menneiden vuosien suosikki... :)

Not because of who I am,
But because of what You've done.
Not because of what I've done,
But because of who You are.

Casting Crowns: Who am I

Väliaikatietoja.

Tuli palautetta: "Se teidän blogi on kiva, mutta voisitte kyllä taas jo kirjoittaa jotain. Teillä on vieläkin siellä se jouluposti uusimpana...". Ei auttanut, vaikka totesin kuivasti kyseen olevan kyllä joulun jälkeen kirjoitetusta postista. "No se kuitenkin alkaa joulujutuilla." Kiitos palautteesta. Tässä siis uusi viesti, joka tämäkin nyt sitten alkoi joulujutuilla :)

Jatketaan ajassa väärään suuntaan... Kuka kertoisi, mihin viime syksy hävisi? Tai tämä tammikuu? Onko todellakin niin, että ajan kulku kiihtyy iän lisääntyessä. Ehkä Jumala siksi loi ihmisen ruumiiltaan rapistuvaksi - taivaallinen turva-automaatio varmistaa, ettei vauhti pääse kiihtymään loputtomiin ja sinkoamaan lopulta meitä jollekin ekstraterrestriaalille kiertoradalle. Aikatauluissa pysyminen on välillä haaste, onneksi monet deadlinet eivät ole ihan nimensä mukaisia kuolemanlinjoja, eikä myöhästelystä aiheutuvaan nolostumiseen ja ajoittaiseen häpeäänkään kenenkään elämä pääty.

Elämän armollisuudesta huolimatta elämme rästihommien siivoamisvaihetta. Pari juttua on jo kiritty kiinni ja pää touhuaa jo seuraavien parissa. Blogi päivittyy viisaammilla ajatuksilla, kunhan niistä on selvitty.

Jetlag.

Kahden viikon luksus alkaa olla lopuillaan, enkä millään malttaisi mennä unille, koska herätyskellon soidessa on palattava töihin... Tiedossa on joka tapauksessa melkoinen jetlag - aikaerorasitus - sillä täällä on herätty viimeisinä loma-aamuina yhdeksältä vain siirtämään herätyskelloa tai sammuttamaan se ja noustu vasta lounasaikaan. Huomenna herran pitää olla liikenteessä jo viideltä, eli kiinni kirittävä aikaero on 6,5-7 tuntia. Rouvakin yrittää taistella itsensä työpöydän ääreen ennen lounasaikaa. Haastetta siinäkin.

Loma on ollut lepoa. Kerrankin on ollut aikaa perheille ja ystäville, joita niitäkin onneksi edelleen on :) Joulunpyhät olimme Savossa ja välipäivinä kävimme tutustumassa Kainuussa appivanhempien uuteen työpaikkaan. Paluumatkalla pysähdyimme reippaan (merirosvo)laivanrakentajan luona sekä viemässä kynttilät vuosi sitten pois nukkuneen rakkaan haudalle.

Kaiken muun ohessa huomionarvoisia hetkiä olivat myös jälleennäkeminen maailman katolla majailevien ystävien kanssa, Belgiasta joululomalle tulleiden suomalais-kanadalaisten ensivisiitti Pellolle sekä kaukaa Kortepohjasta ihan ensimmäiselle kyläreissulleen vanhempiensa kanssa lähteneen pikkumiehen tapaaminen. ...Heitä kaikkia nimittäin näkee suunnilleen yhtä harvoin ;)

- - -

Uuden vuoden lupauksia emme tehneet, mutta monenlaisia toiveita tälle vuodelle on. Taivaan Isä johtakoon askeliamme taas niin, että kaikki tarpeellinen tapahtuu ja turha unohtuu.

- - -

Nyt on annettava periksi kellolle ja mentävä unille, jotta seuraavaan täytettäväksi ojennettavaan Aikuisten ystäväkirjaan ei tarvitse enää kirjoittaa sanojen "En osaa" jatkeeksi "mennä nukkumaan"... :)

...Ehkä siinä olisi aihe siihen ainoaan lupaukseen - enemmän unta tänä vuonna?! :)