Oppimista.

Ajatukset ovat hieman kirkastuneet sitten Global Leadership Summitin. Hieman.

Amerikkalaiseen tyyliin kai kuuluisi listata opittu naseviksi sloganeiksi tai jämäköiksi aksioomiksi. Mitään niin konkreettista en pysty seminaarin tuloksena tuottamaan, mutta tiedän, että ne päivät jättivät lähtemättömän jäljen. Ensimmäisen kerran pääsin kuulemaan tuon tasoista opetusta johtamisesta ja johtajuudesta seurakuntakontekstissa ja vaikutus oli huima. Nautin.

Päällimmäisenä mielessä on edelleen positiviisen yllätyksen kokemus. Jotain hyötyä oli siis siitä, ettei odottanut mitään... ;) Seminaari oli järjestetty hyvin ja sisältö oli monipuolisuudessaankin tasokasta. Ehkä yllättävästi koskettavin hetki oli seminaarin alussa introna pyöritetty videokooste, joka konkretisoi GLS:n idean tarjota mahdollisuus laadukkaaseen kristilliseen johtajuuskoulutukseen ympäri maailmaa. Kulttuurieroista huolimatta hengellisen johtajuuden perusasiat ovat sittenkin hyvin samanlaisia pallollamme, joka tämän seminaarikokemuksen jälkeen tuntuu taas kovin pieneltä. Hyvällä tavalla pieneltä.

GLS 2010 on järjestäjillä jo suunnitteilla ja tämän vuoden seminaarin perusteella uskallan sitä lämpimästi suositella sinulle, joka pohdit johtajuuskysymyksiä. Ilmoittautuminen on jo käynnissä...

* * *

Oppimista tapahtuu myös ilman formaalia koulutusta. No d44, sanoo tähän joku valistunut. Perusjuttuja, toteaa toinen oppinut. No niinpä. Silti on mahtavaa nähdä, miten taivaallinen Isämme toimii koulutusjohtajana ja opinto-ohjaajana.

Tätä henkilökohtaista opintosuunnitelmaa (hops) ei edes tarvitse itse tehdä, niin kuin nykyään kaikissa muissa oppilaitoksissa. Koulutus on täsmäsuunniteltua ja täyttää taatusti kaikki nykyvaatimukset opiskelun monimuotoisuudesta. Välillä tarjolla on massaluentoja, toisinaan pienryhmäopetusta ja tarpeen tullen tukiopetusta. Koko ajan on mahdollisuus itsenäiseen työskentelyyn ja etäopiskelullekin on paikkansa.

Suoritusmuodoissa näyttävät vaikuttavan samat lainalaisuudet kuin muussakin opiskelussa. Etä-, verkko- ja itsenäinen opiskelu ei pelkästään riitä. Tarvitaan kontaktiopetusta ja parhaimpia tuloksia saavutetaan dialogissa itseään viisaampien kanssa. Toisaalta ilman itsenäistä opiskelua oppiminen jää pinnalliseksi.

Paras hops syntyykin näitä yhdistellen. Tässä opetussuunnitelmassa onneksi koulutusjohtaja määrittää, mitä kenenkin hopsiin kuuluu ja missä aikataulussa opinnot etenevät. Opiskelu on siksi aina riittävän haasteellista, mutta ei koskaan ylivoimaista. Töitä pitää tehdä, mutta koskaan ei vaadita yli voimien. Onnistumisen kokemuksia tulee riittävästi, mutta myös epäonnistumiset sallitaan. Kertausharjoituksia ja uusintoja järjestetään niin paljon, että jokainen pääsee eteenpäin.

* * *

GLS kesti perjantaista lauantaihin. Meille koulutusjohtaja kuitenkin järjesti sunnuntaiksi kolmannen koulutuspäivän ja lähetti luoksemme kokeneet mentorit, Jumalan koulun professoritasoa. Monta tuntia rönsyilleet keskustelut eivät olleet sattumanvaraisia vaan selvästikin osa meidän hopsiamme. Koulutusjohtaja ei taaskaan unohtanut vastata opiskelijoidensa kysymyksiin, eikä jättänyt tärkeitä asioita itseopiskelun varaan, vaan lähetti yhdet parhaimmista opettajistaan kotiovelle.

Melkoista opintojen räätälöintiä.

Ensimmäinen.

Nyt se siis tapahtui, kirjoitan ensimmäisen blogikirjoituksen. Saa nähdä seuraako jatkoa…

Olen pyöritellyt viime päivinä mielessäni seurakuntakasvun problematiikkaa, tai paremminkin sen mittareita. Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka paljon ihmisiä on tullut uskoon tai kuinka monta on kastettu ja nämä lukemat on liitetty suoraan seurakunnan kasvuun. Ovatko nämä kuitenkaan kasvun mittareita? Kasvusta puhuttaessa tarkoitetaan usein määrällistä kasvua. Hengellinen ja henkinen kasvu on oma alueensa, mutta niiden mittaaminen on paljon vaikeampaa. Kirjoitin muutama päivä sitten Twitteriin: "Is the amount of new believers an indicator of church growth or just an indicator of new believers' amount?". Eli sama suomeksi suunnilleen näin: "Onko uusien uskovien määrä seurakunnan kasvun mittari, vai ainoastaan mittari uusien uskovien määrästä?".

Määrälliseen kasvuun on yksinkertainen lainalaisuus. Kasvua tapahtuu, jos tulevien määrä on suurempi kuin lähtevien. Vertauskuvaksi voisi ottaa vaikka järven, jolla on monta tulevaa jokea ja laskeva joki. Näiden ilmiselvien tulojen ja lähdön lisäksi pitää ottaa huomioon, että sade ja pohjassa olevat lähteet lisäävät tulevaa määrää, haihtuminen ilmaan taas vähentää määrää. Jotta järven pinta pysyy vakiona, tulevan ja lähtevän vesimäärän pitää olla täsmälleen samat. Samoin jos seurakunnan tilaa tutkitaan pelkästään määrällisesti, tiloja voi olla vain kolme: kasvaa, vähenee tai pysyy vakiona. Nämä kaikki kolme tilaa ovat mahdollisia silloin kun ihmisiä tulee uskoon ja kastetaan. Tulevaa virtausta kyllä on, mutta ylittääkö se lähtevän määrän? Terveen seurakunnan tavoitteenahan on yleensä kasvaa.

Luonnontilassa olevan järven pinnankorkeus vaihtelee luontaisesti säiden mukaan. Pinta asettuu aina tulevan ja lähtevän veden perusteella tietylle tasolle. Jos järven lähtöjuoksulle rakennettaisiin voimalaitos, pinnan korkeus saa uuden merkityksen. Pinnan korkeus nimittäin vaikuttaa suoraan voimalaitoksesta saatavan energian määrään. Tulevan veden määrään ei edelleenkään voida vaikuttaa, mutta pinnan korkeutta voidaan säätää lähtevän veden määrällä. Jos lähtevä virtaus pidetään vakiona, mutta tuleva virtaus kasvaa, järven pinta nousee. Pinnan noustessa järven potentiaalienergia kasvaa ja voimalaitoksesta saadaan irti enemmän tehoa samalla lähtevällä virtauksella.

Kiinnitämmekö me seurakunnassa liikaa huomiota tulevan virtauksen määrään lukuarvona ja samalla unohdamme lähtevän määrän? Luonnollista lähtemistähän tapahtuu koko ajan, mutta kuinka paljon vettä haihtuu, eli poistuu huomaamattomasti.

Toisaalta ovatko seurakunnan rakenteet kunnossa, voidaanko mahdollinen pinnan positiivinen muutos muuttaa energiaksi? Voimalaitos mitoitetaan aina tietylle virtaukselle ja pinnan korkeudelle, eli kasvu pitää ennakoida. Rakenteet eivät kestä liian suuren pinnankorkeuden muodostamaa painetta. Alimitoitetussa voimalaitoksessa ennakoimaton pinnan nousu tai yllättävä tulva-aalto joudutaan "juoksuttamaan yli" eli laskemaan ohi turbiinin. Kuohuva vesi näyttää hienolta, mutta energia menee hukkaan.

Riittääkö?

Takana upea viikonloppu - Global Leadership Summit saapui Jyväskylään. Iloksemme ensi vuoden seminaari on jo suunnitteilla. Jos siis olet kiinnostunut johtajuudesta seurakunnassa, ilmoittaudu mukaan jo nyt ensi vuoden seminaariin!

...Siinäpä se. Oleellisin. Niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Opetusta, julistusta, jakamista, yhteyttä. Teoriaa ja käytäntöä Raamattuun pohjautuen. Yksityiskohtaisemmat opit jäsentyvät vähitellen.

Mahtava Jukka Leppilampi oli seminaarissa yllätysvieraana ja puhui lauluillaan. Se toinen meillä asuva totesikin yhden laulun jälkeen: "Miten voikin yksi laulu olla kuin kokonainen saarna?". Tässä yksi niistä saarnoista.

- - -

Kysytkö palvelushintaa?
Kysytkö, kuinka kannattaa?
Nousetko vastarintaan,
ellet ajassa arvoa saa?
Riittääkö, että saat olla
Jumalan vainiolla?

Pyydätkö olla suurin?
Pyydätkö, että huomattais?
Entä, jos perinjuurin
pellon multaan poljettais?
Riittääkö riemuksi Jumalan tie,
vaikka se itkuihin vie?

Mikä on tuonut sun tähän?
Mikä on vaikutin lähtöösi sun?
riittääkö ajassa vähän,
tieksesi askeleet unohdetun?
Mureta kutsumuspellon multaan,
yössäkin katsoa huomenen kultaan?

Suurta on kutsumusvyötä kantaa.
Suurta on Hengessä palaa.
Armoa kaikkensa Herralle antaa.
Itkeä itkunsa salaa.
Kerran, kerran huomisen koissa
kyynel on poissa.

Riemuiten astukaa työhön.
Varisee vaipuvat tähkäpäät.
Päivä jo painuu yöhön.
Illan kajossa vielä näät
kohottaa kortta, arasti, hiljaa,
korjata Jumalan viljaa.

- - -

Hilja Aaltosen viisaat sanat Jukka Leppilammen tulkitsemana täällä.