Edellisen viestin aikoihin alkoi juhannushulinan aika. Niistä viikoista jäi käteen kasa univelkaa ja yksi lukitun oven takana vietetty lounastauko blondin keskustasta kiikuttamaa purilaista purren (kiitos Herralle blondeistakin). Kun viimeinen pala oli suussa, soikin jo taas puhelin. Se oli sen viikon tarina. Voittolaulut eivät soineet.
Kesä toi tullessaan myös loman ja loma vei sinne, missä työ on vielä nihkeämpää. Oli ilo olla avuksi ja kokea yhteyttä yli kulttuuri- ja kielirajojen. Kliseistä, mutta totta. Ajatukset palaavat edelleen usein niihin maisemiin ja etenkin siellä tehtävään työhön. Oli hyvä reissu.
Loma jatkui leppoisasti pohjoisessa mökkeillen ja kaiken päätteeksi kotosalla pyykkiä pesten. Viisi viikkoa irtiottoa arjesta oli tarpeen ja teki hyvää.
* * *
Loman viimeisinä päivinä alkoikin sitten tapahtua ja nyt emme lomasta hetkeen haaveile. Päätimme näet siirtyä omistavaan luokkaan eli muutamme joskus syksyn aikana pankkimme pääosin omistamaan asuntoon pienen lammen rannalle. Rukousvastaus kaikkinensa. Se lampikin.
Ajo-ohjeet saa kysymällä, jos joku lukijoista haluaa tulla kuluttamaan ylimääräistä vapaa-aikaansa lammen rannalle ;) Työkaluja riittää halukkaille, mutta kahvitauon pitäjillekin on tarvetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti