Tänäänkin.

Wish it could be easy  
Why is life so messy  
Why is pain a part of us
There are days I feel like  
Nothing ever goes right  
Sometimes it just hurts so much

But You're here  
You're real 
I know I can trust You

Even when it hurts  
Even when it's hard
Even when it all just falls apart
I will run to You  
Cause I know that You are  

Lover of my soul  
Healer of my scars  
You steady my heart

I'm not gonna worry  
I know that You got me  
Right inside the palm of Your hand  
Each and every moment
What's good and what gets broken  
Happens just the way You plan

And I will run to You  
You're my refuge in Your arms
And I will sing to You  
Cause of everything You are
You steady my heart

You steady my heart

Kari Jobe: Steady my heart

Odotusta.

Veljekset fiilistelee...

Oleelliset.

Näillä meillä on viime päivät (viikot?) eletty.
Ja näillä jatketaan.

Ymmärrys.

Kahdeksan aikuista.
Tai no, seitsemän aikuista ja yksi nuoruude(n illuusio)ssa vielä elävä.


Jakamista. Historiaa. Tarinoita.
Highlightseja. Kantavia teemoja.


Vaellusta polulla. Luottamusta Korkeimpaan.
Vastoinkäymisiä ja voittoja. Juuria ja juurettomuutta.


Erilaisuudessaan samanlaisia. Samanlaisuudessaan erilaisia.
Kloroplasteja, glyoksysomeja ja lysosomeja samassa solulimassa.


Me ei olla enää nuoriso, mutta me ollaan yhä tulevaisuus. Ja tämä hetki.
Virheistä oppii ja kokemusta karttuu.


Tätä on seurakunta.

Huolenpitoa.

Päivä toi tullessaan iloisen yllätyksen.

 

 Tuonne on into päästä.

Tänne tulee sellainen, millä sinne pääsee.

Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan.

Aikuisuus.

Lisää määritteitä... Aikuisuus on sitä, että joutuu joskus jättämään prinsessajuhlat väliin tylsempien velvollisuuksien takia. Aikuisuus ei kuitenkaan ole tylsyyttä. Iloa tuotti jo pelkästään se, että ehdin ennen tätä raskasta päätöstä miettiä, miten mustavoittoisesta ja vähäpitsisestä garderoobista taiotaan prinsessa-asu. Onnistunut lopputulos odottaa nyt sitten seuraavia kuninkaallisia synttäripartyja.

Aikuisuutta on ehkä sekin, että motivoituu - ja jopa innostuu (hämmästytin itsenikin...) - pohtimaan koulutusfilosofiaa ja -sisältöjä sunnuntai-iltana.

Chillailu on kivaa. Vielä kivempaa on, kun elämässä on paljon muutakin kuin chillailua. 

Sitä(kin) on aikuisuus.

Sittenkin.

Tänään piti perehtyä yhden erityisalan johtamiseen, lainsäädäntöön ja toimintakäytänteisiin. Pestä pyykkiä ja kitkeä pihaa.

Tänään kiertelin hyvässä seurassa sovituskopin ja piirustustarvikekaupan kautta aurinkoisten kanasalaattien kanssa kanavanrantaan. Syötiin Dajm-kakkua (partitiivi tarpeeton) takapihalla ja askarreltiin banneria.

Jospa se kävisi valmistautumisesta arjen haasteisiin tämäkin. Sittenkin.

Rajalla.

"Nyt se on jotenkin tässä ajassa kiinni olevampi... Vähän niin kuin aikuisuuden ja nuoruuden rajamailla."

Ai mikä? No tämä. Villisti päivittyvä nuoruuden ja aikuisuuden rajamailla seikkaileva blogi, jonka banneria tehtiin huolella monta tuntia. Bloggari oli lausunnostaan päätellen onneksi kohtuullisen tyytyväinen tulokseen.

Tässä blogissa ollaankin jo sitten kyselemättä ja ilman epäilystä reilusti aikuisuuden puolella. Uuden bannerin teko kun kesti vain viisitoista minuuttia.