Arkeen.

Vuosi vaihtui ja arki alkaa ihan oikeasti aamulla. Varsinainen joululoma oli lyhyt, mutta rouva sai jatkettua lomatunnelmaa tekemällä viime viikon työt kotisohvalta. Herralle ei moista armoa suotu ja paluu arkeen oli paitsi nopea, myös työntäyteinen.

Jouluhan oli lyhyt, mutta silti mukava ja rento. Valokuvia ei jaksettu ottaa, mutta jos niitä olisi, niissä näkyisi nopeasti vilahtelevia pelikortteja, pakkassäätä, hyvää ruokaa ja läheisiä ihmisiä. Perusjoulu siis, hyvällä tavalla.

Ehdimme nauttia sekä savolaisesta joulusta savusaunoineen että keskisuomalaisesta versiosta, jossa menoa tahdittivat iloisesti niin suvun nuorin tulokas kuin ne kaksi edellistä, jo varkki- (eli murkku-) ikään ehtineet. Valvomiskisan taisi (vanhempiensa kannalta hyvin valitettavasti) voittaa joukon nuorin, murkkujen uhosta huolimatta...

Välipäivissä on jotain äärimmäisen rauhoittavaa, vaikka joulutunnelma tänä vuonna tuntuikin jo tapaninpäivänä melkein hävinneen. Oli silloinkin vielä leppoisaa, rentoa ja vapaata, ei vaan meinannut muistaa, että on edelleen joulu... Toisaalta edes tiistaina alkanut työnteko ei täysin karistellut sitä illuusiota, että loma jatkuu - jos nyt ei loputtomiin, niin ainakin aika pitkään. Liekö ollut lähipiirin opettajien vaikutusta, jotka pariin kertaan hehkuttelivat erityispitkiä joululomiaan... Haukkalanrannan ja Keltinmäen videovuokraamot palvelivat onneksi hyvin ja lomaharhassa elänyt yökukkuja sai aikansa kulumaan rattoisasti. Aamun käsite on tosin siinä samalla saanut hieman uusia ulottuvuuksia... (Toteaa kirjoittaja huomisaamua peläten ;)

Loman ehdoton bonus on aina aika perheen ja ystävien kanssa. Sosiaalisesti lähes kuolleen syksyn jälkeen nuo hetket olivat luksusta, josta toivottavasti kevään kuluessa ei tarvitse taas ainoastaan haaveilla. Luksus kuvaa hyvin myös tätä lomanpäättäjäisiltaa, joka vietettiin hyvässä seurassa pitsaa syöden, Bondin sielunmaailmaan perehtyen (löytyi syitä ja seurauksia) ja vielä lopuksi muutamat pelikortit rikkoen. Tästä on hyvä lähteä arkeen.

...Etenkin, kun ensimmäinen työviikko on kolmen päivän mittainen. Just hyvä niin.

Katsaus.

Blogitraditioon näyttää kuuluvan kurkistus menneeseen vuoteen ja kooste kiinnostavimmista jutuista. Koska blogimme on ollut pelkkiä kurkistuksia ja koosteita tähänkin asti, keskitytään viimeiseen kahteen kuukauteen, jotka ovat vielä tänne tiivistämättä.

Koko vuotta on leimannut jonkunlainen kummallinen kiireen tunne. Ei sellainen, etteikö mitään koskaan ehtisi tehdä. Ennemminkin sellainen, ettei viitsi tehdä mitään ylimääräistä. Hektisten hetkien vastapainoksi on tarvittu totaalipysähtymisiä. Rouva on katsonut lukemattoman määrän elokuvia ja herra lukenut kasan kirjoja ja bongaillut paljon uutta musiikkia kuunneltavakseen. (Taiteen tuntemus ei ole kuitenkaan viimeöisen Trivial Pursuit -menestyksen perusteella vielä kovin merkittävästi lisääntynyt...)

Marraskuu alkoi Espanjan auringon alla. Seuranamme olivat eri puolilta läntistä Eurooppaa paikalle ajelleet ja lennelleet fidalaiset. Hyviä hetkiä yhdessä ja vielä parempia retkiä reilun 800 kilometrin verran omalla ajalla ;) Suosikiksemme nousi pieni ja kaunis Mijas Pueblo, joka ehdittiin viiden päivän aikana käydä katsomassa kolmessa eri valaistuksessa. Parhaalla, sillä kolmannella, reissulla unohtui tietenkin kamera majapaikkaan, mutta kuvia löytyy onneksi mukana olleen ystävän blogista.

Mijas I

Mijas I

Panoraama I

Mijas II

Mijas II

Mijas II

Mijas II (sama katu jhannan kuvissa iltavalaistuksessaan)

Mijas II

Panorama II

Taxi à la Mijas

Lähdettyämme Rincón de la Victoriasta ainakin kuusi kertaa länteen (jokainen tauko käytettiin hyväksi :) päätimme kerran suunnata myös itään. Nerjasta löytyi ranta, jossa seuralaisemme "kävivät uimassa" eli kastelivat nilkkansa uimapuku päällä... Koska Nerjasta ei löytynyt parkkipaikkaa (vaikka olimme jo hieman omaksuneet paikallista asennetta kieltomerkkejä kohtaan sekä katu-, piennar- ja piha-alueiden soveltavaa käyttöä), lähdimme etsimään pysäköintitilaa ja kivaa kahvilaa Frigilianasta. Kumpikin löytyi pienen etsimisen jälkeen. Frigiliana oli autenttisempi kuin Mijas ja ansaitsisi ehdottomasti myös tulla nähdyksi eri valaistuksissaan.

Nerja

Toisten mielestä rantakausi oli jo ohi?

Nerja

Frigiliana

Frigiliana

Sähkömiehetkin osaavat soveltaa.

Frigiliana

Frigiliana

Espanjan Aurinkorannikko yllätti positiivisesti ja rajoittuneet mielikuvat sankoista suomalaisjoukoista ja pelkästä rantaelämästä avartuivat. Uutta reissua samoille nurkille jo suunnitellaan. Ja ne lähettipäivät, nekin olivat hyvät ja antoisat. Oli kiva tavata työtovereita, joita yleensä näkee vain noin joka viides vuosi konferenssissa, ja tutustua kasvotusten niihin, joiden kanssa kommunikoi tavallisesti vain sähköpostin välityksellä. Itse tapahtumapaikka jäi meiltä kuvaamatta, mutta jälleen pelastaa ystävä. Kiitos jhanna! :)

Rincón de la Victoria

Rincón de la Victoria

Pari viikkoa Espanjan jälkeen havahduimme huomaamaan, että herra oli ollut heinäkuun puolenvälin jälkeen ensimmäisen kokonaisen viikon kotimaassa. Niitä viikkoja on nyt ollut jo monta ja ihmetykseksemme meillä ei edelleenkään ole yksiäkään lentoja hankittuna. Muutamat omat reissut on toki jo suunnitteilla, mutta herran toivomukset on kuultu ja työmatkat ovat toistaiseksi fillaroitavissa. Rouvankin työmatka on lumen ja jään sulettua jälleen mukavammin pyöräiltävissä, kun työpaikka muutti sijaintiaan rouvan vanhan työpaikan naapurustoon siihen taloon, jota ei saa enää kutsua matkapuhelinjätin entiseksi taloksi, vaan jolle uusi vuokranantaja on antanut uuden nasevan nimen, jota kukaan ei kuitenkaan tunne eli aina joutuu kuitenkin selittämään, että se on se entinen matkapuhelinjätin talo...

Johan tässä olikin koostetta, annetaan joululle oma tilansa.