On mennyt pari kuukautta. Tiedän. Olisi helppo luvata, että jatkossa blogi päivittyy tiheämmin. Jos kuitenkin elämä on tätä myllerrystä, viive palannee.
Ensin ei tapahdu mitään, mistä kirjoittaisi. Sitten tapahtuu niin, ettei enää osaa kirjoittaa.
Loppukevät on tuonut mukanaan monia uutisia. Elämän kaikki vaiheet ovat tulleet lähituntumaan. Ensin yhden "pikkusiskon" vauva ei kasvanutkaan syntymävalmiiksi, vaan jostain syystä Isä otti pienen pois tosi pienenä. Sitten ystävän äitiä on leikelty ja yhdessä jännitetty, saivatko lääkärit veitsillään irrotettua pahiksen pois hänen kehostaan.
Lähempänäkin tapahtuu. Toiset tekivät iloisen päätöksen jatkaa matkaa yhdessä ja valmistautuvat Suureen Juhlapäiväänsä. Toiset päättivät purkaa samaisen sopimuksen ja jatkaa elämäänsä ainoastaan jälkikasvunsa yhdistäminä kumpikin omien oviensa takana.
...Tähän ei osaa mitään lisätä.
